Kylmä on asettunut asumaan iholleni. Se hohkaa kouriaan käsivarsiani pitkin, nostaen kalpean ihon kananlihalle ja sinertäen sormenkynnet. Se liu'uttaa kämmeniään reisilläni, saaden väristykset laukkaamaan aina jalanpohjiin asti. Kylmyys saa minut tärisemään vienosti tauotta, toisinaan kehoni lävistää puistatuksen aalto. Kylmyyttä ei karkota kuuma tee, paksut sukat saati talvitakki. Kenties olen ikijäätynyt, ja kyseiseen tunteeseen osaksi tottunut. Takkatulen ääressä lämpö hetkeksi sulattaa minut horteestani, mutta kohmehansikkaat kietoutuvat käsieni ylle takaisin nopeasti.
Tämä on kolmas oksentamaton päivä. Saako jo olla ylpeä? Yritän vannottaa itseäni iloitsemaan tästä, minulle tämä on viime kuun oksentelumäärät huomioon ottaen jo kiitettävä suoritus. Ahdistus pompottaa rintalastassa asti, mutta yritän olla antamatta sille valtaa. Kahtena viime päivänä onnistuinkin syömään noin 800 kaloria kumpanakin ilman suurempia vaikeuksia. Ahdisti, mutta murustin siitä huolimatta lounaan virkaa toimittavan myslipatukan suuhuni kesken koulupäivän. Muiden läsnä syöminen on jokseenkin hirvittävää, varsinkin jos muut eivät syö. Tämän takia syömisvälini venyy helposti tuplasti, jopa triplasti suosituksia pidemmiksi. Parempi kuitenkin jotain, kuin ei mitään. Eikö niin?
Jottei A-sanan käyttö vaan jäisi normaalia vähemmäksi tässä tekstissä, kerrottakoon sitten vielä ahdistuksen kohteista suurin. Paino. Se ei laske, enkä voi ymmärtää miksei!?!? Se näyttää jopa muutaman sata grammaa enemmän. Ennen olisin vähäisistä syömisistä huolimatta nousseen painon takia päätynyt alta aika yksikön halailemaan pönttöä. Tänä aamuna kuitenkin totesin tiukasti, että ei. Ehkä painoni nousu johtuukin nimenomaan oksentamisen lopettamisesta? Oksentaminen takaa hetkellisen painonlaskun tai ainakin sen nousemattomuuden, mutta se myös sekoittaa elimistöni nestetasapainon ja ties minkä muun. Ehkä elimistöni yrittää nyt vain tasoittua, vakauttaa tilansa ennen painonlaskua? Kyseinen asia riipii minua sisältä. Jos painoni vielä nousee, pelkään olevani jälleen pahassa oksentelukierteessä. Osaako kukaan selittää, mitä tapahtuu? Kertoa jonkun tieteellisen syyn? Miksi näin tapahtuu?
Kehosi käy säästöliekillä! Se taistelee kaikin voimin painonlaskua vastaan, eikä käytä saamiaan ravintoaineita normaalisti. Koko kroppa kärsii ja pahasti!
VastaaPoistaKunpa osasisin auttaa sinua toipumisessa... Kylmäminenkin on merkki kehosi tilasta. Se huutaa apua...
Voimia <3
Ärsyttävää, kun keho ei toimi kunnolla. :( Koitan syödä hieman enemmän, jospa aineenvaihdunta vähän normalisoituisi. Kiitos, autat minua jo sillä, että jätät sanojasi kommenttilaatikkoon. ♥
PoistaKoita tajuta tosiasiat! Olet sairas -> Sun on saatava apua -> Sun on parannuttava
VastaaPoistaNiin se vaan menee. Karua, mutta totta. Toivon todella, että alat ymmärtämään elämän tarkoituksen ja sen kauneuden!
Voimia! <3
Ehkä elämässä tosiaan on jotain kauneutta löydettävänä. Pääosin tämä kun tuntuu olevan paha paikka olla. Kiitos. ♥
PoistaKehotan sua lainaamaan kirjastosta kirjan Lupa Syödä. Se kertoo tosi hyvin kaikista fyysisistä ja psyykkisistä asiosta, joita kuuluu syömishäiriöön ja siitä parantumiseen..Itse palaan kirjaan aina aiika ajoin, kun tarvitsen tukea oksentamisen vähentämisestä johtuvaan turvotukseen sun muuhun..
VastaaPoistaPAljon tsemppiä sulle!!!
Iso kiitos kirjavinkistä, hankin kyseisen teoksen käsiini heti maanantaina. Kuulostaa siltä, että siitä voisi olla paljonkin apua. Kiitos tsempeistä, niitä myös sinulle. ♥
PoistaSuosittelen kans tota kirjaa! Ja 3 päivää oksentamatta, ole ylpeä! Jatka taukoa päivä kerrallaan eteenpäin :)
VastaaPoistaVoimia<3 ja sanon samaa, olet huonossa kunnossa, hae apua
Jeps, kyseinen kirja on nyt hankintalistan kärjessä kiitos suosittelujenne. Kyllä kolmesta oksentamattomasta päivästä voi jo jonkinlaista ylpeyttä tuntea. :) Kohta neljäs takana, päivä kerrallaan vaan. Kiitos. ♥
PoistaOon ylpee niistä kolmesta päivästä :)
VastaaPoistaTsemppiä! ♥
Jeeij, kiitos. ♥ Kohta niitä päiviä on jo neljä, en aio tänään enää tehdä mitään tyhmää!
PoistaJoo toi 'lupa syödä' on hyvä kirja! Kun oksentamisen lopettaa, elimistöön kertyy nestettä. Se lähtee viikon-parin kuukauden (sulla menee yli kk kun oot oksennellut niin tiuhaan) kuluessa. Yleensä just se painonnousu saa uudelleen ahmimiskierteeseen, vaikka on pelkkää nestettä. Kerron kokemuksesta sekä paljon asiaa tutkineena :) lopeta vain ihan rohkeasti oksentaminen niin lähtee samalla säästöliekki pois päältä :)
VastaaPoistaIso kiitos kommentistasi, onnistuit tiedollasi juuri hieman takaamaan mielenrauhaani! Onhan toki ihan loogista, että nestettä kertyy oksentamisen lopettamisen jälkeen - väkisinkin nestetasapaino on ihan perseellään moisen touhun seurauksena. Kunpa nyt vaan malttaisin olla oksentamatta tuon mainitsemasi ajanjakson. Pelkään vain, että painoni nousee ja nousee... Sitä en kestä. Koskakohan se säästöliekki helpottaa..?
PoistaSäästölliekki alkaa purkautumaan, kunhan olet jonkun aikaa syönyt normaalisti. Siis sun mittapuulla PALJON!! Mulla on aina kun olen aloittanut taas kunnolla syömään, viikon ajan paino laskenut. (koska elimistö korjaa kaikkea sitä, mitä olet sille aiheuttanut). Silloin säästöliekki on purkautunut. Mutta se vaihtelee ihan ihmisestä. Säästöliekki ei koskaan lähde, jos et ala syömään riittävästi!
PoistaHmm, kiitos vastauksestasi. Paljon syöminen on vaan jo ajatuksena niin pelottava - pelkään syöväni liikaa, lihovani nopeasti ja sortuvani oksentamaan. Tänään olen kuitenkin syönyt noin 1700 kaloria oksentamatta. Hui. Tuntuu oudolta. Tuo määrä ruokaa lienee suunnilleen sen normaalin verran? Yhtä paljon kuin syömistä pelkään kuitenkin myös säästöliekkiä. Ehkä koitan syödä vähän enemmän, en halua jäädä junnaamaan säästöliekille. Äh, oloni on niin ristiriitainen. Samaan aikaan haluan parantua (ja nyt olen jopa konkreettisesti tehnyt sen eteen jotain olemalla oksentamatta ja syömällä enemmän), mutta toisaalta haluan vain kuihtua. Niin vaikeaa. Niin hämmentävää. Niin ahdistavaa.
PoistaKiitos itsellesi kauniista blogista :) kuten Mari jo sanoikin, pitää syödä >1500kcl/pv jonkin aikaa, ennen kuin elimistö tajuaa että ruokaa on saatavilla ja lopettaa säästöliekin. Syödessäsi tuon verran alat myös nähdä vartalosi oikean kokoisena. Esim keskitysleirillä olleet näkivät usein vartalonsa normaalina/pulleana vaikka olivat nääntymässä kuolemaan (elimistön hieno puolustusmekanismi). Kun säästöliekki lähtee niin aineenvaihdunta palautuu ja kaloreita palaa. Sä tarvitset apua ystäväni <3 anoreksian taustalla on psyykkistä pahaa oloa ja tuskaa/traumoja ym jolloin apu on välttämätön. Syömisen/laihduttamisen avulla käsittelet tunteita, eikä auta jos sanon Syö enemmän ja lopeta laihdutus...mutta ihailtavaa ettet ole oksentanut moneen päivään :) tsemppiä pienokainen <3
PoistaHienoa Margaretha, että olet nyt vihdoin tehnyt parantumisen eteen työtä! Jaksa vaan jatkaa eteenpäin! Mä ja me muut ollaan täällä sun tukena, ja neuvotaan, kun tarvitset opastusta. (Mutta kaikista parasta sulle olisi, että hakisit apua ihan ammattiauttajalta!) Ihmisen eimistö ei kestä kauaa alipainossa!
Poista1700 on vielä liian vähän! Yleensä suositellaan naiselle se väh. 2000 kaloria. Joten sun täytyy pyrkiä vielä nostamaan tuota kalorimäärää. Mutta todella hienoa, että olet jo sitä pystynyt nostamaan. Otetaanko tavoitteeksi, että sä olisit nyt oksentamatta. Ja söisit vähintään 1800 kaloria näin aluksi? Jatkossa kalorimäärää täytyy nostaa, mutta antaa elimistön nyt tottua tuohon määrään. (Jos sua helpottaa: Kun olin sisätaudeilla, söin 1800 kaloria ja olin vuodelevossa. Eikä painolleni tapahtunut mitään! Ota huomioon, että mähän en siis liikkunut yhtään!)
Muta tosiaan, jokaisen oma energiantarve on erilainen, mutta lähtökohtaisesti täytyisi pyrkiä 2000. :)
Aluksi voi keho voi kerätä nestettä, varsinkin kun sulla on pitkä oksennustausta mukana. Sun elimistö on vaan niin shokkitilassa, ettei tiedä mitä tehdä! Olet kuitenkin rääkännyt sitä jo niin kauan vähällä syömisellä ja oksentelulla, että elimistöllä menee aikaa palauttaa kaikki taas ennalleen! Tässä mielessä elimistö toimii hitaasti, kun aliravitsemuksen ja oksentelun sekoittamia alueita aletaan korjata.
Uskalla pysyä paranemisen tiellä! (Ja vielä kehotan sua hakemaan apua!) Täällä tuetaan sua ihan täysillä! :) <3 Voimia!
Anonyymi & Mari - kiitos. Ette voi kuvitellakaan, kuinka suuresti lievititte ahdistustani ja valoitte minuun uskoa kommenteillanne. Kiitos.
PoistaMun on kyllä pakko sanoa, että sä vaikutat jotenkin todella kypsältä ja fiksulta ikäsekses, kirjoitat niin hyvin ja olen nähnyt niitä sun kirjoittamia kommentteja joskus toisten blogeista ja osaat sanoa asioita tosi hyvin! Oon ihan varma että sä pystyt paranemaan tästä jos vain sitä oikeasti haliuat ja päätät niin :) Syömishäiriöstä paraneminen lähtee itsestä, kukaan muu ei voi sitä sun puolesta tehdä. Mutta suosittelen että ottaisit oikeasti kaiken avun vastaan mikä on mahdollista saada, koska sun ei kuulu jaksaa tän asian kanssa yksin! Mä en tiedä ootko hoidossa syömishäiriön takia mutta jos et niin hae killti apua!
VastaaPoistaTosta Lupa syödä-kirjasta, niin mä oon sitä just nyt lukemassa enkä voi kuin suositella lämpimästi :) mä kirjoitin itseasiassa eilen siitä blogiinkin postauksen, oon parista aiheesta blogiin kirjoittanut sen kirjan perusteella. Voit kädä kurkkaamassa jos haluat :) Oksentelusta ei lue mutta se kirja kannattaa oikeasti lainata!
Paaaljon tsemppiä jatkoon!<3 jään kyllä seurailemaan blogiasi :)
Voi kun kirjoitit kauniin kommentin, ihan puna valahtaa kasvoja pitkin sen luettuani. En edes tiedä, mitä noin piristäviin sanoihin voisi vastata.
PoistaEn ole hoidossa, eikä minulla ole sh-diagnoosia. Palloilen parantumisen ja laihtumisen välimaastossa - tällä hetkellä harjoitan kumpaakin. Pidemmän päälle pitää kuitenkin valita niistä toinen. Toivottavasti voin silloin lähteä kokonaisvaltaisesti parantumisen tielle.
Mukavaa, että jäät raapustuksiani seuraamaan. Kiitos ihanasta kommentistasi, sait minut hymyilemään (en väläyttele hymynkareita turhan paljoa).