Kolme tuntia ja voin hyvästellä yhden sairauden kannalta kamalimmista vuorokausistani.
Neljä oksennuskertaa. Oloni on jokseenkin epätoivoinen, pöhöttynyt ja pettynyt. Tätä kutsutaan totaaliseksi epäonnistumiseksi. En edes muista, milloin viimeksi olisin ahtanut saman vuorokauden kellonkierroille neljä pää pönttöön-reissua. Hyvä vaan, etten muista. Se tarkoittaa, että viime kerrasta on jo hyvän aikaa. Nyt saa oksentaminen loppua. Lupaan sen tässä ja nyt, teille kaikille jotka näitä sanoja silmäilette.
Minä lupaan että huomenna en oksenna. Ja oksentamaton linja jatkukoon niin pitkään kuin suinkin pystyn sen pitämään.
En tiedä, mitä tapahtuu, jos vaaka huomenna kirkuu korkeampaa painoa. Osaisinpa olla astumatta kylmälle levylle, jolle itse olen suonut arvovallan määrittää minut ihmisenä. En kuitenkaan osaa. Vaakafanaatikko kun olen, niin kuin aiemminkin jo mainitsin.
Väsymys painaa silmäpussejani leukaperiin ja kylmänväreet kouristavat vaatekertaan verhoiltua olemustani.
Minulla on lihava olo. Se on hirveä tunne. Meinaan itkeä, mutta tyydyn tukehduttamaan itseni nieltyihin kyyneleihin.
Onnittelen sua päätöksestäsi lopettaa oksentelu! Oksentelu, niin kuin syömätömyyskin, tuhoaa sua koko ajan sisältäpäin, etkä sitä edes itse huomaa!
VastaaPoistaEi se oksentaminen auta. Saatan kuulostaa taas tyhmältä, mutta niin se vaan menee, että paraneminen auttaa. ;) Tsemppiä!
Kiitos ihanasta kommentista. Ja olet varmasti oikeassa... ♡ Tsemppiä todella tarvitsen, nyt mun pitää tosissani taas yrittää. Halaus sinulle, Mari. Onko sinulla blogia? Sinulla on aina niin oivaltavia ja kannustavia sanoja. :)
PoistaMargareta (en jaksa kirjautua enää)
Ei ole blogia, ei. Saan itse vertaistulea ja voin sitä antaa näin muiden blogeihin, ja tämä riittää minulle. :)
VastaaPoista