Nyt sanani tuntuvat takkuisilta. Minun pitäisi lukea kokeisiin, mutta otan kännykän rakeisella kameravarustuksella kuvia vasten vaaleaa seinää ja häpeän olomuotoani.
Tässä minun jalkani. En edes keksi sanoja, joilla kuvata tätä tuskaa.
torstai 21. marraskuuta 2013
Vilkaisu satuttaa
Lintsaan koulusta. Miksikö? Koska jos menisin kouluun, minun pitäisi ilmestyä myös suuren konkkaronkan nyyttikesteille. Pelkkien niiden kalorien ajatteleminen ahdistaa. Aamupaino oli tänään 43,3 kg, vaikka eilen herkuttelinkin onnistuneesti 220 grammalla irtokarkkeja. Oli kieltämättä aika hieno fiilis tuon jälkeen.
Nyt sanani tuntuvat takkuisilta. Minun pitäisi lukea kokeisiin, mutta otan kännykän rakeisella kameravarustuksella kuvia vasten vaaleaa seinää ja häpeän olomuotoani.
Tässä minun jalkani. En edes keksi sanoja, joilla kuvata tätä tuskaa.
Nyt sanani tuntuvat takkuisilta. Minun pitäisi lukea kokeisiin, mutta otan kännykän rakeisella kameravarustuksella kuvia vasten vaaleaa seinää ja häpeän olomuotoani.
Tässä minun jalkani. En edes keksi sanoja, joilla kuvata tätä tuskaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ompa sulla hoikat jalat, itsekkin tahtoisin tuollaiset! :3
VastaaPoistaVoimia! ♡
Voi kiitos. :> Vielä sais lähteä jonkin verran pois.
Poistahui, älä ainakaan enää laihduta, sitten et ole kaunis enää kenenkään mielestä, et edes itsesi :O
VastaaPoistaMikään ei riitä. :( Mutta en mä vielä erityisen laiha ole, joten ei huolta.
PoistaOnko välttämättä kovin hyvä idea laittaa tällaisia kuvia tänne? Tai siis tarkoitan, että se on erävoitto sairaudelle. :(
VastaaPoistaJoo, siis päätarkoitus ei ollut kyllä nyt kommentoida kuvaa, vaan tulla tsemppaamaan! Olet oikeutettu nauttimaan herkuista ilman mitään kompensointia tai morkkista. Herkuttelu välillä ei lihota ketään! (eikä edes vähän useamminkaan... :D )
Voimia taisteluun sairautta vastaan! Tahdon, että pääset vielä selvemmille vesille... <3
Olet ihan oikeassa, kuvien julkaiseminen kääntyy helposti sairauden ruokkimiseksi, vaikkei se tarkoitukseni olekaan. Herkuttelu on mukavaa silloin, kun siitä kykenee nauttimaan. Kiitos kommentistasi. Kaikkea hyvää sinullekin. ♥
PoistaNoi jalat on JÄRKYTTÄVÄT. Anteeksi etten osaa sanoa sitä kauniimmin... toivon ettet laihduta enää grammaakaan, päinvastoin
VastaaPoista:(
PoistaKoita tajuta: Normaalipainoisena olet kauneimmillasi. Alipaino rumentaa kaikkia!!
VastaaPoistaKunpa ymmärtäisin tuon... En näe itseäni mitenkään alipainoisena. :(
PoistaNiin. Ja arvaa mistä se johtuu? No hitto vie siitä, että kituutat itseäsi liian vähällä energialla ja olet sairas! Et voi jatkaa sairaana. Se vie sut hautaan. En oikein tiedä, mitä mun täytyisi sun kanssa tehdä.. Tekisi meili karjua sulle, että mee hoitoon. (ei pahalla siis, mutta kaipaat kipeästi asiantuntevaa hoitotahoa tähän. Ja joskus anoreksiaa täytyy kovistella :D) Mutta se halu parantua täytyy lähteä susta itsestäsi. Parantuminen on kaiken sen ahdistuksen arvoista. Sä menetätä elämäsi tällä menolla.
PoistaJos et itse hanki apua, joku muu tekee sen kyllä aikanaan sun puolesta. Ei sun anneta kuolla. Munkaan ei annettu koskaan kuolla. Tsemppihalit! <3
En enää itsekään tiedä, mitä tehdä itseni kanssa. En vain pysty pyytämään apua, eikä kukaan sitä tule minulle tarjoamaan hopeatarjottimella... Vielä, kyllä kai siinä vaiheessa, kun olen oikeasti riutunut. En vain usko, että tällä hetkellä kukaan kovin paljoa jaksaa välittää minusta. En mitenkään tuo esille ongelmiani tai huomiota, joten olomuotoni lienee helppo ingoorata. Olen pelkkää sotkua sen ajatuksen kanssa, haluaisinko apua vai en. Tavallaan, sillä se on parantumisen edellytys. Mutta ensin pitäisi tosissaan haluta paranemista.
PoistaOnneksi, onneksi, onneksi sun ei annettu ikinä kuolla. Ihailen sun taistelutahtoasi, sä olet vahva ja tervehdyt vielä ihan kokonaan. Voimia. ♥
Voi että.. Tiedän noi sekavat tunteet hyvin!
PoistaMutta entä jos sä vaan kirjoittaisit vanhemmillesi pienen kirjeen, jossa kartoisit huonosta tilanteestasi? Kyllä he varmasti haluavat auttaa sua sitten avun hakemisessa, kunhan tietävät sairautesi. Jokainen vanhempi on sitoutunut oman lapsensa hyvinvointiin, kun ovat lapsen päättäneet hankkia. He ovat sitoutuneet siihen, että lapsi saa elää terveen elämän. Tämä pätee kaikkiin sairauksiin, niin syöpään kuin anoreksiaankin.
Anoreksia on kuitenkin sairaus, josta ei välttämättä tiedä kovin paljoa, jos läheinen ei ole sairastanut. Voisiko olla, että sun vanhemmat eivät uskalla ottaa sairauttasi puheeksi? Itse kyllä uskon, että sun vanhemmilla on edes jonkinlaista vihiä jo sun tilanteesta, kun olet niin paljon laihtunutkin.
Jos mä annan sulle nyt kolme vaihtoehtoa: pyydät apua joko vanhemmiltasi, terveydenhoitajalta tai joltain luotettavalta aikuiselta. Joltain sun on nyt avunpyyntö sanottava. Ajattele, että sulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kun mä käsken. Joko puhumalla tai kirjallisesti. (Kirjallisesti voisi olla helpompi. Silloin saat miettiä ajatuksesi rauhassa paperille.) Parantuminen ei tapahdu itsestään, sen eteen on otettava askelia. Ja tämä on sun seuraava askel. Sun on se otettava! Mitä aikaisemmin, sitä helpompi sun parantumisen tie on!
Kiitos♥ Sun kommentit saavat mut aina inan verran enemmän kohti terveyden haluamista. Koitan miettiä, miten apua pyytäisin, mutta se on vain niin VAIKEAA, tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä... Tokihan vanhemmat ovat laihtuneen olemukseni huomanneet ja asiaa kommentoineetkin, mutta niin. Meillä on eri aikataulut, isä ei vahdi syömisiä ollenkaan ja silloin kun äiti kyttää, ruoat päätyy yleensä vessanpönttöön... :(
PoistaSe avun pyytäminen on vaikeaa, mutta mikään ei ole mahdotonta!
PoistaMä olen nähnyt, että oikeastaan mikään ei ole mahdotonta. :)
Odottelen sitä, milloin ilmoitat pyytäneesi joltain apua! Sä olet varmasti miettinyt ihan hirveästi avun pyytömistä, mutta se ei miettimällä helpommaksi muutu. Sun täytyy itse uskaltaa pyytää apua. Hei, se ei ole niin pahaa, miltä tuntuu. Kerran kun sen on ilmoittanut, asiat helpottavat, kun alat saada oikeaa hoitoa. Paraneminen lähtee syvältä sisältäsi, sulla on halu parantua. Joten toimi sen mukaan!
Voimia! <3
Marin kommentti on täyttä asiaa. Painoindeksissä normaalipaino kertoo painon, joka on ihmiselle terve ominaispaino. Siinä vaiheessa kun joutuu olemaan nälässä, ei jaksa tehdä mitään, tulee vajaa ravitsemuksen oireita tai näyttää sairaalta (kuten nuo sinun jalat), tietää kiduttavansa elimistöään ja olevansa alipainoinen. Toivottavasti parannut! <3
VastaaPoistaEn tiedä, miten _normaali_painosta on kehkeytynytkin näin suuri ongelma minulle... :( Minäkin toivon, että vielä parannun. Kiitos. ♥
PoistaMun on pakko sanoa.. anteeksi. Mutta nuo jalat ovat oksettavan näköiset.... ei mitään ympärillä... saman kokoiset jalat kuin 7v pikkuveljelläni. Näyttää ihan pikkulapselta :( en halua satuttaa.. haluan vaan kertoa totuuden.
VastaaPoista:( Niin...
PoistaJa jos haluat.. (luin marin kommentit) mä autan sua ja hankitaan sulle yhdesssä apua.. jos vain annat mun. Haluaisin auttaa.. koska ymmärräthän että ei ole realistista tavoitella kolmosella alkavaa lukua... se on ihan turhaa koska et ikuisuutta voi siinä pysyä ja "lihot" siitä kuitenki ennemmin tai myöhemmin ellet halua hautaan? Haluan auttaa.. jos siis vaan haluat. mä autan! Ole kilttti ja anna mun.
Poista