Se tunne

"Se tunne kun..." alkaa liian moni päivitys Facebookissa. Ne täyttävät koneeni näytön ja nauravat minun rosoiselle, kyyhöttävälle olemukselleni koneen äärellä. Se tunne, kun saa uuden puhelimen, leipoo parhaita pikkuleipiä ikinä, oma isä on se maailman paras tai viettää leffailtaa kaveriporukalla. Se tunne, joka minulla on edellä mainittuja päivityksiä lukiessani. Se tunne on puhtaan epäonnistunut.

Minun päivitykseni voisi olla seuraavanlainen: "Se tunne, kun oksennat toista kertaa saman vuorokauden tunneilla. Sormet raapivat kurkkua ja oksennus kirvelee rohtunutta kämmenselkää. Se tunne, kun ahdistus valuu sisältäsi valkoiselle posliinille liaten sen. Se tunne, kun roiskautat kylpyhuoneen kaakeleille laventelin tuoksua ja siivoat äskeisen deletointisi olemassaolemattomaksi. Se tunne, kun vaaka näyttää toisinnon aamupainostasi. Se tunne, kun painat 43,6 kilogrammaa ja olet silti aivan liikaa."

 

Oksentaminen ei edes poista ahdistusta. Minua heikottaa ja pyörryttää, pureskelemaani purukumiin sekoittuu vahingoitetun ruokatorven maku. En saanut edes kaikkea ulos, osa ruokariekaleista jäi sisääni muovaamaan minusta entistä uhkeamman. Kylmänväreet kalisevat rankaani pitkin. Viileys valuu leukaperistä sormenpäihin, ja kirjoittaminen on vaikeaa.

Koulutehtävät huutavat tekemättömyyttään. Minua ahdistaa niiden hoitamattomuus, mutta vähintään vastaava tunne valtaa minut, kun edes mietin niiden tekemistä. Kyllä, olen perfektionisti. Muutamien oppituntien jälkeen starttaava koeviikko kuolettaa minua sisältä. Kappaleet on lukematta ja vuorokauden tunnit valuvat ohitse merkityksettöminä, liian nopeasti. Syömisvammailu ei jätä aikaa muulle. Tahtoisin niin kovasti olla tehopakkaus: energinen ja sen luontoinen, että jokainen päivän kellonkierto olisi täynnä hyödyllistä aikaansaamista. En ole. Tämä ominaisuus yhdistettynä perfektionismiin ei takaa järin helppoa olemassaolemisen tunnetta.

Nyt minun on vain tartuttava rästihommiin. Kylmän veden pingottama vatsalaukku muistuttaa kurinallaan minua huonosta päivästä. Haluan takaisin sen puhtaan tunteen, joka on saavutettavissa ainoastaan syömättömyydellä. Kliseinen huominen, maanantai, olkoon taas uuden viikon uusi alku.