Jos olisi enemmän sanoja, voisin kertoa miltä tuntuu

Voisin pyöritellä sanoja asiayhteyden jos toisenkin ympärille, mutta se tuntuu jokseenkin turhalta. Tiedättekö sen tunteen, kun joskus kaikki tuntuu turhalta? Jokainen hengenveto merkityksettömältä, kaikki eletyt minuutit väkinäisiltä ja puhutut sanat sisällöttömiltä. Samaan aikaan minun sisälläni on niin paljon kaikkea, muttei kuitenkaan mitään. Puhun ympäripyöreitä ja käytän sanoja, joiden merkitystä en jaksa ajatella. Hihitän hymyjä, vaikka naamion takana kasvoni ovat nurinkurisuudenkin nurjistuma.

Vuorokauteni kutoutuvat kokonaisiksi epäonnistumisista ja numeroista. Kuinka monta kaloria, kuinka monta oksennuskertaa, kuinka monta itseinhoista olemassaolon hetkeä. Niitä kaikkia on liian monta. Eilenkin oksensin kahdesti, vaikka olisin ihan hyvin voinut olla syömättä. Järki hoi.

Tänään aamulla tein vain pikaisen pyörähdyksen koulurakennukseen. Tyttöjenvessan loisteputkilampputaivaan alla käänsin selkäni peilille ja vilkaisin varovasti - hetken aikaa näin kylkiluukanteleeni takaperspektiivistä. Luita vasten makaa kuitenkin vielä muutama kilo ylimääräistä. Vaaka kertoi aamulla tuttua lukua, 43,4 kiloa.

Pukeuduin ennen kouluunlähtöäni kiireessä. Vedin paidan ylleni, sitten pois. Sama juttu pari kertaa. Ne olivat kaikki aika isoja. Trikoisen tiukkaan, valkoisen hohtoiseen pitkähihaiseen jää käsivarsien kohdalta roikkumaan täyttämätöntä kangasta. Se on varmaan venähtänyt pesussa. Samoin lienee käynyt kaikille farkuilleni. Tuumakoko 25" on liian iso ja housut kokoa 34 lötköttää. Outoa.

Vaikkeivat kellonviisarit makaa vielä edes illan puolella, pimeys kietoutuu puittenlatvojen ylle. Pian astun hyytävän ilman syliin ja matkaan tärisevässä linja-autossa kaupunkiin. Menen elokuviin ystäväni kanssa, ahdistavasti keskellä koeviikkoa. Ehkä seura tekee ihan hyvää. Ystäväni ei tiedä ongelmistani mitään. Kukapa muka tietäisikään. Elokuvat tarkoittavat kuitenkin irtokarkkeja. Olen tänään syönyt aika pienesti, koittaen sysätä karkkikaloreille tilaa. Ne ovat kuitenkin liikaa. Aion silti yrittää. Kokoan parinsadan gramman pussin lempilajikkeitani, nautin niistä ja yritän olla tuntematta syyllisyyttä. Enkä aio liu'uttaa niitä ruokatorvea ylöspäin. Silti tunnen itseni läskiksi siaksi, jos olisin vahva ja puhdas, kieltäytyisin karkeista kokonaan. Mutta olen heikko ja ahne. Ahneus on synti.

Kiitos jo kaikille teille seitsemälletoista lukijalle. Jos teillä on toiveentapaisia siitä, millaisia tekstikyhäelmiä kuiskin tänne, olen ideoillenne avoin.