Tänään tajusin jotakin.
En ole oikeasti osannut aiemmin vastata kysymykseen (enkä osaa vieläkään) miksi. Miksi oksennan? Miksi olen syömättä? Miksimiksimiksi?
Tänään tein koetta sormien nivelet rutisten lähes kolme tuntia. Opettajan vaatimana palautin kuusi sivullista päntättyä tietoutta koeajan päättyessä. En ehtinyt tekemään kolmea kohtaa viimeisestä tehtävästä. Nyt olen huono, epäonnistunut. Olisi pitänyt pystyä parempaan, käyttää aikaa viisaammin tietopitoisia sanoja rustaillessa, lukea enemmän (9 tuntia sunnuntain kellonkierroista ei ole tarpeeksi, lauantaina ainakin olisi ollut syytä katsella oppikirjaan enemmän kuin viemäriin).
Kokeen jälkeen kyyneleentapaiset kurkussani työnnyn raakaan ulkoilmaan, askellan kivikatuja ruokaosaston lämpöön ja täytän sylini suklaalevyllisillä ja karkkipussilla, kahvilan kristallinhohtoisesta vitriinistä viekottelen matkaani suuren muffinin. Kotona syön, vaikkei tee mieli. Ei ihan oikeasti tee mieli, ei tee. Silti pakotan vatsani äärirajoilleen, oksennan ennen loppua, koska minuun ei kerta kaikkiaan mahdu. Ihmettelen, kuinka yllättävän vähän suureen keskivartalooni uppoaa ruoanmuruja. Vatsahapoista kielellä huolimatta jatkan, syön vaikken halua, ja palaan posliinin ylle. Miksi?
En vieläkään tiedä miksi, mutta jokin syy minulla on.
Jotteivat kaikki postauksen sanat olisi surusuita vääntäviä, voin ilokseni ilmoittaa, että eilen en oksentanut kertaakaan. Ja jottei elämässäni olisi kokonaista hyvää asiaa, tänään halasin pönttöä kahdesti. Haluan laihtua, mutta haluan syödä. En ahmien, vaan normaalisti. Koko ajan on nälkä, jota mättämisdeletointi-kierre ei tyydytä. Eniten haluan kuitenkin laihtua. Olen säälittävän heikko, kun en pysty edes siihen. Sortunut.
Tule huominen, tule vatsahappojen itkulla saavutettu alhaisempi paino.
Anteeksi.
oksentaminen turvottaa.... :/ et sä sillä muuta kun pahaa saa itselles aikaan.
VastaaPoistaJa ootko miettiny, että syy sun oksentamiseen ois joku ihan muu kuin laihdutus tai ruoka ollenkaan? ''oksennat pois pahaa oloasi/stressiäsi'' lause on jo liiankin kuultu ja ontto, mutta siinä on perääkin. Sain kerran oksentaessani itseni kiinni ajatuksesta, että oksennan pois vuosia....kuulostaa nyt ihan järjettömältä kun kirjoitin sen, mutta oksensin pois ''vuosia'', jotta pääsisin taas olemaan lapsi ilman huolia.
En tiedä onko sinun tapauksesi yhtään tälläinen....mutta kerroimpa kuitenkin oman kokemukseni. Jaksele:)
Kiitos, kun jaoit kokemuksesi. Sanoissasi on paljon perää. En ole ikinä tullut kunnolla ajatelleeksi, että ruokavammailujeni syyt olisivat muualla kuin laihuuden ihannoinnissa ja tavoittelussa. Taustatekijöitä saattaa kuitenkin olla useita. Pitäisi uskaltaa kohdata ajatukset ja menneisyys, kenties sieltä paljastuisi jotain... Mitään ilmiselvää syytä kun ei ainakaan ole. :(
PoistaOksentaminen tosiaan turvottaa, eikä sillä saatu painonpudotuskaan ole pysyvää. Ahdistavinta on se, että kun pitää oksentamattoman päivän, paino heti pompsahtaa ylös koska keho koittaa toimia ja nesteet... Nyt pitää taas ottaa itseäni niskasta kiinni tämän suhteen.
Paljon voimia sinullekin, olen ihan tuhottoman ylpeä sun onnistuneesta oksulakkoilustasi! ♥
Oon Millan kanssa samoilla linjoilla, että syy voisi olla joku aivan muu kuin laihuuden tavoittelu tai ruoka. Ehkä yrität saada henkistä pahaa oloa pois tekemällä itsellesi hallaa fyysisesti.? En osaa sanoa. Itselläni ainakin niin oli/on vieläkin. Toivon sulle todella paljon voimia♥
VastaaPoistaJoo, syömishäiriön takana on monesti jotain henkisiä traumoja/vaikeita hetkiä. Ja syömishäiriöllä oirehdit juuri niitä. Sä teet itsellesi pahaa, koska et osaa purkaa pahaa oloasi muuten. Sun täytyy siis oppia jotain muita keinoja hallita ahdistusta. Mulla tähän on auttanut juuri hoitotaho, ja mahdollisuus puhua ulkopuoliselle, luotettavalle henkilölle.
VastaaPoistaToivon todella, että haet apua nyt! Syömishäiriöstä on vaikea toipua yksin. Mahdotonta se ei ole, mutta äärimmäisen vaikeaa! Voimia! <3
Julie ja Mari, kiitos kommenteistanne. Tässä on oltava taustalla muutakin. Ehkä se vielä selviää, ja sitä kautta voin tavoitella jotain tätä elämää parempaa. Haleja. ♥
VastaaPoistaVarmasti helppoa jäädä koukkuun syömishäiriöön ihan median suuntauksen takia niinku aina puhutaan. Mut ite mietin aina, miten paljon siihen tarvitaan itsekuria. Sehän tuo hyvää mieltä että voi olla itse kontrollissa jostain? On vaan sääli että noin paljon vaivaa ja lahjakkuutta menee jonkun noin paljon itseä rajoittavan asian ylläpitämiseen. Toivon sulle kaikkea hyvää ja toivottavasti vielä luovut sun 39 kg:n tavoitteesta, koska susta vois tulla tolla itsekurilla mitä vaan, jos keskittäisit voimat johonkin muuhun. ♥
VastaaPoistahttp://ruusunpunaistahorisontissa.blogspot.fi/ käypä muuten katsomassa mun blogi jos kiinnostaa, ja kerro mitä oot mieltä. :)
Huoh, niinpä... Kaiken tämän syömisvammailuun tuhlautuvan ajan voisi käyttää niin paljon viisaamminkin. :( Kiitos kommentistasi, käyn vierailulla blogissasi. ♥
Poista