lauantai 14. joulukuuta 2013

Myrsky - ja minusta on jäljellä vain ihmismurusia

Tuuli taittoi nettiyhteyden. Tabletilla kirjoittaessa en saa kunnon sormituntumaa näppäimistöön. Jääköön laajamittaisempi kuulumiskertomus siis odottamaan läppärin internet-yhteyden toimintakunnon palautumista. Kokonaisuudessaan minulla menee pintapuolisesti hyvin, todellisuudessa hyvin huonosti.

Kahden päivän ajan taas todella yritin (eli olin oksentamatta). Torstai meni miinuskaloreilla ja 'terveellä' kahdeksan tunnin ateriointivälillä. Silti paino perjantaiksi nousi. Eilinen pitikin sisällään jogurttikuorrutettuja banaanilastuja, jäätelön ja Hesburgerin luksuskana-aterian - ainiin, ja kakkupalan. Niimpä. Minkä ihmeen sortin syömishäiriöinen minäkin kehtaan luulla olevani. Eilisten mättöjen takia paino nousi hirveisiin lukemiin. Voin vain todeta, että taisipa olla viimeinen kerta taas vähään aikaan, kun pidän mitään liian kaloripitoista sisälläni. Tänään olenkin syönyt äsken ensimmäistä kertaa aamupalan jälkeen - ja oksentanut kerran. Huoh. 

Miksi minä lihoan näin helposti? Terveiden valintojen teko tuntuu madottomalta, kun paisun pullataikinaksi yhden hampurilaisaterian jälkeen. Istun siis läskinä, rumana ja kuolemaa halajavana keskellä pimeää iltaa. Jos minusta ei vähään aikaan kuulu, myrskyn syömä nettiyhteyteni on hukassa tai sitten olen tehnyt jotain vähän lopullisempaa. Kiitos hei.

4 kommenttia:

  1. Sä et ole lähtemässä mihinkään!!
    Ja yhdessä yössä ei voi lihoa näkyviä määriä. Se, että psinosi on noussut, on nesteitä ja vatsan täytettä. Se ruoka ja juominen vatsassa ja suolessasikin painaa.
    Ja koska saat yleisesti ottaen energiaa vielä aivan liian vähän, ja olet luultavasti säästöliekillä, haluaa kehosi kerätä kaiken sen energian talteen, koska ei tiedä, milloin saa ruokaa seuraavan kerran.
    Pyydän syvästi, että haet apua. Et terveenä kadu hetkeäkään sitä, että olet apua hakenut.
    Voimia! Ja hyviä kuulumisia odotellessa. Niitä mä täällä odotan joka kerta. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä minä ainakin toistaiseksi olen. Menen painonnoususta aina niin shokkiin, etten vain voi sietää sitä. Toki pitäisi ymmärtää, ettei se elimistössä painava ruoka ole heti lihomista... Paino on väkisinkin enemmän, kun sisällä on ruokaa. Hyviä kuulumisia tulee toivottavasti pian. Uusin postaus on jo piirun verran positiivisempi. :) Kiitos. ♥

      Poista
  2. psst.. Margareta, olisi hieman haastetta; http://mustavalkoinenhenki.blogspot.fi/p/saannot-haastetun-pitaa-kertoa-11-asiaa.html

    Pliis, haethan apua ja otat sitä vastaan, kun sitä on tarjolla? Älä tee niinkuin minä, lähden hakemaan apua, mutten ota sitä vastaan. Sellaisesta naiivista käytöksestä ei ole mitään hyötyä.

    VastaaPoista

Kuiskaa minulle sanoja.