On sillä hilkulla kehtaanko tulla tänne kertomaan, mitä tapahtui. Sain siis terveydenhoitajalta yhteydenoton varatun ajan suhteen - eihän minun oma rohkeuteni riittäisi moiseen. Mietin monta kertaa, menenkö. Käännyin vielä käytävän päässä pois. Kolme minuuttia myöhässä menin takaisin. Kolmentoista minuutin päästä palasin jälleen käytävälle. Kasvoillani normaalin tunneskaalan naamio, askelluksessani pintapuolin tasainen tahti.
En kertonut lähestulkoon mitään. Sain kysymyksiä toisensa perään, hämmennys muuttui ahdistukseksi ja ahdistus palaksi kurkkuun. En pystynyt vastaamaan. Terveydenhoitaja puhuu jotain liian niukasta energiansaannista ja syömishäiriöklinikasta. Minä katselen kaapin puuoveen teipattua julistetta, jossa vahva luuranko esittelee kalsiuminsaantia. En taida saada kalsiumia riittävästi.
Terveydenhoitaja ei pakota vaa'alle, onneksi. Jatkan kysymysten ohittelua olkien kohauttelulla. Kaikki, mitä minulle käynniltä jäi käteen, on ajanvarauslappu tulevalle kuulle. Tammikuun 21. päivä minun on painettava huomattavasti vähemmän tai osattava puhua. Jotain sen suuntaista terkkarin sanoista päättelin, että jos paino on pudonnut, ei sanoja tarvita. Helpottavaa.
Olen epäonnistunut, jälleen. Sain niin ihanan rohkaisevia kommenttejakin edelliseen postaukseen, syvä kiitokseni niistä. Ja anteeksipyyntöni siitä, etten ole tsemppienne arvoinen.
Minä olen vain yksi onneton läskikasa, joka tuhoaa oman elämänsä. Miksen minä voinut pakottaa suustani ulos paria sanaa ja pyytää apua? Niin, niin... Enhän minä sitä tarvitse, olen liian iso.
Hoipun koulusta kotiin, pakkanen suutelee nilkkani mustelmille. Oksennan.
Nyt kuule nainen! :) olet kuule läskin vastakohta, niin painoindeksikin sulle kertoo. Ja todellakin olet tsempin arvoinen, et ole epäonnistunut. Jatkat vaan ja tsemppaat edelleen. Hyväksi kaikki tää vielä muuttuu. Paljon voimia terveeseempään ajatteluun <3
VastaaPoistaOlo ei todellakaan ole alipainoinen. Tuntuu, etten ole tarpeeksi laiha enkä läheskään yhtä huonossa kunnossa kuin monet muut. :( Toivon todella, että suuntani kääntyy parempaa päin. Kiitos. ♥
PoistaMutta sinä sentään menit, uskaltauduit tapaamiseen.
VastaaPoistaJa nyt saat mitä luultavimmin apuakin, halusit loppujen lopuksi tai et.
Olet oikeassa. Kiitos. ♥
PoistaVoi..
VastaaPoistaMutta seuraava kerta olkoon helpompi! Tarvitset apua, ja sinulla on kaikki oikeus sitä myös saada. Käännä tämä, hiukan mönkään mennyt käynti voitoksi, ja tsemppaa nyt oikein kunnolla. Et voi jatkaa laihduttamista. Tai muuten päädyt kuitenkin väistämäättä hautaan.
Ota hetki itsellesi aikaa, ja mieti, mitä tavoittelet syömishäiriölläsi.Mitä se on sinulle antanut, mitä ottanut.
Voimia tulevaan! <3
Syömishäiriö on antanut vain läjän negatiivisia asioita ja riistänyt elämästäni ihan liikaa. Yritän taas tsempata - tosin en enää tiedä, mihin suuntaan kulkemista se tarkoittaa... Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan. ♥
PoistaMistä se terkkari voi tietää et onko paino pudonnu jos et suostunu käymään vaa'alla?
VastaaPoistakai se nyt omistaa silmät. ja kai vanhemmatkin on yhteydessä.
PoistaTerveydenhoitajalla on tiedossaan parin kuukauden takainen painoni terveystarkastuksesta. Ei kai hän nyt sen putoamisesta tiedäkään, mutta paino tsekataan tammikuun lopulla, koska hän oli siitä huolissaan. On totta, että terveydenhoitajalla on silmät. Vanhempani eivät ole olleet asian tiimoilta yhteydessä terkkariin.
Poista