Kuva kertoo kahden kilon takaisesta

Voisin sanoa, että menee tosi huonosti. Pysähdyn kuitenkin miettimään, ja muotoilen asiani toisin. Minulla menee huonosti, mutta paremmin. Viime viikonloppuna oksensin sekä lauantaina että sunnuntaina kumpanakin neljästi. Tänä viikonloppuna olen molempina päivinä suorittanut posliinin palvontamenoja kaksi kertaa. Viime viikonlopun saldo oli 8, tämän 4. Se ei tarkoita, että minulla menisi puolet paremmin, mutta voinen sanoa, että ainakin se on puolet vähemmän huonosti. Kaiken tämän sanasokkeloinnin takana lienee siis pienen pientä positiivisuutta.

 

"Tahtoisin olla terve, mutten parantua" on ajatus, joka on kiehnännyt paljon päässäni kuluneina päivinä. Tiedättehän, haluaisin pyyhkiä koko syömisvammailun olemattomiin ja unohtaa, että se on ikinä edes tahrannut elämääni luisilla sormillaan. Valitettavasti utopiani ei tule toteutumaan. Mennyttä ei saa pois.

 

Sanat tulevat tänään ulos minusta harvinaisen tahmeasti. Teksti ei löydä nuottiviivastoaan, eivätkä kirjaimet soinnu kauniisti yhteen. Kirjoitukseni on rumaa, aivan kuten minäkin. Painan liikaa, ja huomenna enemmän. Vaikka oksensin sen kalasopankin. 43,3 kilogrammaa, mutta kun vaakaa vähän siirtää, paino valuu 42 puolelle. Tämä pieni vaa'an numeroiden epävarmuus raastaa hermojani. Miksen voi ymmärtää, ettei vaa'an paikka vaikuta painooni. Jos painan 42,8 kiloa, siirrän vaakaa ja se näyttääkin seuraavaksi 43,3 kg:tä, minä en silti ole lihonut. Enhän? Vietän monia kellotaulun ohuen viisarin kiertoja näpelöidessäni vaa'an paikkaa. Minulla on pakkomielle löytää aina se laattapinnan kohta, jossa luvut ovat suurimmat. Ettei tulisi pettymyksiä. Silti, 43,3 kiloa on ihan liikaa. Suuhun muutama suklaakarkki, litra vettä ja sokerittomia pastilleja. Enkä oksenna, en enää tänään.

 

Katselin vanhoja kuvia, harmittelin vaisusti, kun en koneellani omaa muuta kuin tämänvuotisia. Pitäisi penkoa ne pöytäkoneen kansioista. Tahtoisin nähdä sen parin vuoden takaisen, yli 10 kiloa painavamman kropan. Laitoin nähtäväksenne painavimman kuvan itsestäni, joka minulla oli omista kansioistani saatavilla. Se on kesäkuulta. En tiedä ihan tarkkaa painoa, ehkä noin 45 kiloa. Joka tapauksessa siinä minulla on elopainoa ihan varmasti nykyistä enemmän, vaikkakin vain parin kilon verran. En tiedä, mitä kuvassa näen. Vatsalihakset? Hahhah. Läskit kädet, inhottavat kainalot ja suuren vatsan. Mutta silti, nyt olen lähes varma siitä, että tällä hetkellä olen paljon tuonkin kuvan tyttöä suurempi. Paljon turpeampi ja pehmeämpi.



 

 

Kuva pois.

P.S. Vielä saa kysyä.