Muroja, jogurttia ja mustikoita
Lounas 13.00
Kaksi siivua pientä paahtoleipää, välissä sulatejuustoa sekä kalkkuna- ja juustoviipale
Välipala 17.00
5 sipsiä
Proteiinipatukka
Iltaruoka 18.30
Broilerleike (n. puolikkaan kämmenen kokoinen)
Parsakaalia
Salaattia
Iltapala 21.30
Jäätelö
Lisäksi vettä, kahvitilkka, kevytlimsaa ja mukillinen teetä sekä vähän sokerittomia pastilleja.
Ruoka taitaa maistua vähän liiankin hyvin. Turvottaa ja ahdistaa. Eniten kuitenkin ahdistaa KOULU! Siitä on niin kauan, kun viimeksi täysipäiväisesti kävin koulussa. Jännittää ja pelottaa, entä jos en pystykään? Sillä minusta ihan oikeasti tuntuu, etten pysty. Stressi on jo nyt suudellut kasvoni täyteen hermonäppyjä ja hengittäminen on jälleen vaikeampaa. Ajatukset ruoan skippailusta ja laihduttamisesta puskevat pintaan, enkä kykene työntämään tyystin taka-alalle halua nähdä vaa'assa jälleen pienenevien lukujen pianokonserttoa. Lupaan itselleni, että 42(41,40,39...)-kiloisena koulunkäynti olisi helpompaa, että ihmiset eivät katsoisi minua ällöksyen. Neljäkymmentäkaksi kiloa on ihan lähellä, mutta silti liian kaukana.
Opiskelu. Ylioppilaskirjoitukset. Stressi. Paineet. Ihmiset. Osa tietää kevään katoamistemppuni salaisuuden, suurin osa (tietääkseni) ei. Mitä he minusta oikein ajattelevat? En millään tahtoisi kohdata opettajia, en ystäviä, en tuttuja ja vieraita kasvoja. Pelkään, että liian moni tietää ja pelkään, etteivät he tiedä tai jos tietävät, eivät ymmärrä. En tiedä mitä ajatella, tehdä tai sanoa. Entä jos kaikki pitävät minua liian isona? Teeskentelijänä? Säälittävänä? Samanaikaisesti murehdin sekä sitä, etten jaksa, että sitä, etten osaakaan enää edes esittää jaksavani. Entä jos paineet (joita lähinnä itse asetan itselleni) syöksevät minut taas pää edellä laihdutushelvettiin? Spekulaatiot eivät auta. Minun on vain kohdattava huominen.
Tsempit kaikille koulunpenkille paluuseen!
Tsemppiä! <3
VastaaPoistaHirveesti tsemppiä koulunaloitukseen! :)
VastaaPoistaKiitos♥
VastaaPoistaHuomaan, että sulla on ihan samanlainen ajattelutapa kun mulla oli itselläni sairaana. Ajattelet maailman pyörivän lähinnä sun ja sun sairauksien ympärillä. Nyt terveenä voin kuitenkin kertoa, että näin ei ole. Suurinta osaa (jos ketään) koulussa, töissä tai missään muuallakaan, ei kiinnosta sun pään sisällä kasvattelemasi ongelmat. Ihmiset kasvaa, kehittyy ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. On sun oma valinta, jäätkö pyörimään omaan pieneen itsekeskeiseen maailmaasi vai teet niin kuin muutkin ja opettelet elämään. Kannattaa miettiä.
VastaaPoistaPaljon tsemppiä ja rohkaisua! Itselläni myös ollut samantapaisia pelkoja. Voin silti sanoa, että alku on aina pahin, mutta kyllä se sitten siitä lähtee rullaamaan, kunhan ei vaadi itseltään liikoja. Sinun täytyy vain hyväksyä, että tuossa vaiheessa anoreksiasta toipuvan henkilön ei tarvitse saada sitä viittä L:lää kirjoitettua. Muut ihmiset eivät luultavasti ajattele, että olet jokin esittäjä tai huomionhakija, omilla ajatuksilla ja peloilla on vain tapana kasvaa liian suuriksi. Ja mitä sitten jos joku on niin lapsellinen/yksinkertainen, että ajattelee niin, niin antaa rauhassa ajatella! Itsensä he siinä nolaavat. Murehtimisella et ihmisten asenteita saa muutettua, joten se on turhaa. Olet sellainen kuin olet ja minä olen sellainen kuin olen, vaikka päälläni seisoisin. Ole ylpeä itsestäsi, olet kokenut paljon enemmän kuin useimmat ikäisesi! Ja jätä ihmisten mielipiteet omaan arvoonsa.
VastaaPoistaPs. Et todellakaan ole syönyt paljoa! Koita saada syötyä enemmän, ainakin tuplasti.