Vähän laaja kysymys, mutta haen lähinnä ehkä luonteenpiirteitä ja taipumuksia, jotka ovat altistaneet sinut syömisongelmille. Entä onko sinulla ollut jotain merkitseviä tapahtumia, jotka ovat saaneet sinut laihduttamaan?
Kumpa osaisinkin vastata yksiselitteisesti. Kumpa sairauteeni olisikin yksiselitteinen, korjattavissa oleva syy! Niin ei kuitenkaan ole. Tarinani on monien asioiden ja tapahtumien summa, enkä kykene edes itse kyseistä yhtälöä piirtämään. Omaan sairauskertomukseeni paneutuminen ja syiden etsiskely ei tällä hetkellä tunnu minusta hyvältä. Liian suuri osa elostani ja ajatuksistani liittyy muutenkin syömishäiriöön, enkä tahdo ehdoin tahdoin hinata itseäni entistä sairaammalle polulle. Ehkä joskus kirjoitan sairauskertomuksen erikseen.
Millaisia päiväsi ovat osastolla? Onko siellä ryhmätoimintaa? Oletko tutustunut uusiin ihmisiin?
Päivien aikataulutus nojasi, yllätysyllätys, ruoka-aikoihin. Joka päivä oli jonkinlainen ryhmä, toisinaan suunnitellumpi ja aiheeltaan rajatumpi, mutta joskus lähinnä pelkkää jutustelua omahoitajakeskusteluja isommalla porukalla. Ryhmien lisäksi aikaa veivät siis omahoitajan kanssa vietetyt tuokiot sekä ravitsemusterapeutin tapaamiset. Sairaalan puolella kävin alkukontrollin edellyttämissä verikokeissa ja sydänfilmissä. Päiväosastolla tutustuin uusiin ihmisiin väkisinkin, sen verran pitkän ajanjakson siellä vietin. Kokoonpano pysyi aika hyvin samana, muuttuen kuitenkin lopulta siten, että kaikki muut potilaat minua lukuunottamatta vaihtuivat. Muutamasta ihmisestä pidin, yhdestä sain ystävän ja yksi tapatti muiden parantumismotivaation rippeitä tehokkaasti ns. "anailemalla ääneen".
Miten koulussa suhtauduttiin päiväosastoon?
Onnekseni oikein hyvin. Peloistani huolimatta osastojaksostani ei koitunut minkäänmoista ongelmaa. Opettajat joustivat kurssisuorituksissa ja suhtautuivat ymmärtävästi.
Mitä haluaisit sanoa heille ketkä ihailee tätä sairautta?
Haluaisin kiljua kurkku suorana tai pitää vihaisena mykkäkoulua... Ei kun oikeasti, en minä tiedä! Kysyisin miksi, miksi kukaan ihailee sitä, että ihminen kahlitsee itse itsensä oman mielensä ja kalorimaailman vangiksi!? Tahtoisin kertoa, että mikään ei ole paremmin sairastaessa, päinvastoin. Tosin sairauden ihailun ja itsessään sairastamisen raja on kovin häilyvä: tuskin kukaan ihan terve löytää anoreksiasta tai syömishäiriöistä yleensä mitään ihailtavaa (ellei ihailu sitten kulminoidu siihen varsin yleiseen laihaan kauneusihanteeseen, mikä on vain murto-osa tätä sairautta).
Mikä on nyt ateriasuunnitelmasi ja noudatatko sitä?
Päiväosastojakson alussa sain ateriasuunnitelman, johon miltei viikottain tehtiin muutoksia/lisäyksiä. En ole osastoltalähdön jälkeen edes vilkaissut suunnitelmaan päin, tiedä sitten loppujen lopuksi onko se hyvä vai huono juttu. Painoni ei käytännössä noussut suunnitelmaa noudattamallakaan ollenkaan, sen verran pieniä ruokamäärät olivat eikä lista kotona toteutunut kertaakaan kokonaisuudessaan... Tai siis, jos olisin ateriasuunnitelmani mukaan syönyt, olisi elopainoa varmaan kertynyt hoitotahon toivomaan tahtiin.
Mitä fyysisiä haittoja sairaus on sinulle tuonnut?
Lätkin tähän nyt samaisia oireita, joita ystävämme Wikipediakin listannee. Ensinnäkin palelu, joka jälleen näin syksyn saavuttua vainoaa minua ympäri vuorokauden. Palelen ihan hurjasti, miltei koko ajan ja lempipaikkani on teemuki kädessä viltin alla... Ulkonaolo tekee tiukkaa sen vuoksi, että viluinen olo on hyvin, hyvin epämukava. Jos kylmyys iskee minuun kiinni jo aamuisella koulumatkalla, en pääse siitä ennen kotiutumista kunnolla eroon, on vaatekerta kuinka paksu tahansa. Huimausta minulla oli varsinkin oksentelu- ja paastoaikoina, mutta nykyään kärsin siitä vain toisinaan silmissä sumenemisen muodossa. Lanugo-karvoitusta löytyy selästä enemmän kuin suostun myöntämään. Käteni ja jalkani ovat aina kylmät ja kosketukseni on kirjaimellisesti jäätävä. Hiukseni ovat paremmassa kunnossa kuin keväällä, mutta alkuperäisen kiillon ja tuuheuden olen menettänyt. Kynteni eivät kasva, vaan liuskoittuvat ja halkeilevat heti, kun pituutta on vähänkin enemmän. Silloin tällöin kärsin pahastakin turvotuksesta, ruoansulatusongelmat ovat onneksi vähentyneet. Ihoni kuivuu ja olisin varmaan kävelevä hilsetehdas, ellen läträisi kehorasvalla joka ilta (ei, minulla ei koskaan ole ollut kammoa vartalorasvoja kohtaan). Hmm, mitä näitä vielä nyt on... Pointtina kuitenkin, että fyysisiä haittoja on, vaikka yritän viimeiseen asti kieltää niiden yhteyden syömisongelmaani...
Top 5 turvaruoat?
Parsakaali, kevytjogurtti, jäätelö, salaatti ja kevyet kalkkunanakit (30 kcal/kpl).
Oletko käyttänyt laksatiivejä?
Olen, valitettavasti. Nykyään olen jo pitkään ollut "kuivilla", mutta pahimpina aikoina ylikäytin laksatiiveja. Joskus kramppien keskellä oikeasti pelkäsin kuolevani. Juuri vähän aikaa sitten ostin pitkän tauon jälkeen pienen paketin laksoja, joita aion käyttää kuitenkin vain, jos tarve on (edes melkein) todellinen. En siis sanoisi minulla olevan enää ongelmaa laksatiivien kanssa, mutta ennen todellakin oli!
Onko pakkoliikunta tuttu asia vai laihfutitko lähinnä olemalla syömättä?
Varsinaisesta pakkoliikunnasta ei minun kohdallani voi puhua. Kävin ryhmäliikuntatunneilla muutaman kerran viikossa. Nykyään liikuntamääräni on satunnaisen kävelyn/lenkkeilyn ja arkiaktiivisuuden varassa, jumppakauden alkaessa aion mennä messiin terveemmällä asenteella. Lähinä laihduti(a)n ruokamääriä minimoimalla.
Lempi liikuntamuoto?
Erilaiset ryhmäliikuntatunnit.
Missä kunnossa hampaasi ovat?
Onneksi suht hyvässä! Muutaman (nykyään paikatun) reiän taisin oksentamisen tuloksena saada riesakseni ja hampaiden vihlonnasta kärsin oksuiluaikana, mutta pysyviltä vaurioilta minun onnistui välttyä.
Pidätkö light juomista?
Pidän, vähän liikaakin! Lemppareitani ovat Pepsi Max ja Jaffa Light, joiden päivän aikana nautittu kokonaissaldo on ainakin pari lasillista (0,5 litraa), joskus enemmänkin.
Onko sun kuukautiset tallella?
Suurinpiirtein. :D Kesällä jo kauhistuin, kun aiemmin (lähes) aina tulleita kuukautisiani ei yhtäkkiä enää kuulunutkaan, mutta helpotuksekseni menkat tulivat taas viimeksi. Menkat ovat mieluinen riesa, sillä niistä tiedän kehoni toimivan edes jotenkuten (vaikka kuukautisten takia en "saanutkaan" diagnoosiksini puhdasta anoreksiaa...).
Oletko tehnyt ns thinspovihkoa joskus?
En paria (sittemmin poltettua) sivua pidemmälle. Ei ollut/ole mun juttu.
Onko sulla jotain rituaaleja?
Kaloreiden laskeminen aina ennen syömistä ja ruokailujen mahdollisimman tarkka, nykyään kylläkin joustavampi suunnittelu. Syön aina pienillä ruokailuvälineillä, juon mieluusti samoista laseista/mukeista ja syön hyvin hitaasti. Ruokailuhetken pitää olla mahdollisimman rauhoitettu ja "oikeanlainen". Pystyn kuitenkin aterioimaan myös perheen, kaverien, sukulaisten tms. seurassa ja jopa ravintolassa tai kylässä. Eli kyseessä ovat ehkä enemmänkin mieltymykset, koska en ahdistu "väärästä" juomalasista tai suuremmasta haarukasta - mutta jos saa valita, niin otan mieluusti itselleni mukavimmat ruokailuvälineet jne.
Mitkä ovat hulluimpia asioita joita sairaus on pistänyt sinut tekemään?
Oksentaminen ja laksojen käyttö ovat ne hulluimmat. En ole harrastanut ruoan imeskelyä, elmukelmuttamista, kylmiä suihkuja tai muuta vastaavaa.
Millä sanoilla kuvailisit sairauttasi?
Salakavala, petollinen, naamioituva, huijaava ja sulautuva. Ja paska. Ihan totaalinen paska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaa minulle sanoja.