Joillakin menee hyvin. Joillakin menee huonosti. Joillakin menee hyvin huonosti.
Kaikkien kuulumiset kertovat minulle sen, että jossain on olemassa elämää. Minä kyllä luen jakamanne palaset elämästänne, mutta minä en pysty kommentoimaan. Olen liian kaukana siitä elämästä, jossa istuisin näppäimistön äärellä mielessäni muutakin kuin mustaa.
Vatsassani on ruokaa, mutta sitten ei olekaan. Painoni nousee, muttei sitten nousekaan. Joka aamu grammat kuitenkin kipuavat ylöspäin. Mutta minä en osaa lopettaa.
Silmissäni on kyyneleitä, mutta sitten niitä ei olekaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni tahtoisin kuolla kokonaan, mutta elämä asuu yhä hennosti minussa.
Olenko minä luovuttanut? Eikö minusta ole parempaan? Anteeksi kuulostaa pelkältä sanalta, vaikka kuinka yritän sitä tarkoittaa. Toisaalta, keneltä minä pyydän anteeksi? Itseänihän minä satutan, eikä kukaan näe siitä kivusta puoliakaan, tiedä sen laadusta muruakaan. Te olette ainoita, jotka tiedätte joitain salattuja sanojani. Kukaan ihmisistä ympärilläni ei tiedä minun oksentavan. Kukaan täällä ei käsitä, että minä olen kärsinyt olemassaolostani suunnattomasti suunnilleen kolmen vuoden verran.
Enkä edes minä tiedä, mitä minä teen.
Olen nyt vaiheessa anteeksi.
Sen jälkeen tulee kiitoksen aika.
Sitten hyvästellään.
En ole vastannut sähköposteihin enkä kommentteihin pitkään aikaan. Ei vain pysty, ei onnistu, ei ole sanoja enkä minä ansaitse teitä. Anteeksi. Siitäkin.
Älä luovuta! Pimeimmänkin yön jälkeen tulee aina sarastava aamu, taistele siihen asti. Pyydä apua jos et jaksa yksin, nyt on sen aika.
VastaaPoistaToivon tuon olevan totta. Olen viime aikoina herännyt vain pimeisiin aamuihin.
PoistaNiin, itseäsihän sinä murennat pala palalta. Annat palojen tuuleen, lumihankeen. Mutta ne palaset ovat mahdollisia läytää uudelleen! Tarvitset siihen vain apua ja antautumista.
VastaaPoistaVoimia. Paljon voimia! <3 Olet ajatuksissani!
On outoa hajottaa itse itseään tietämättä samanaikaisesti, tahtooko olla olemassa vai ei. Ehkä minua on vielä jäljellä sen verran, että murusten päälle voi kasata jotain varmempaa.
PoistaKiitos voimista, niitä tarvitaan. ♥ Minäkin mietin sinua useasti.
Kukaan syömishäiriöinen ei tätä alkuun usko, en uskonut minäkään. Mutta syöminen oikeesti ratkaisee suuren osan ongelmista! kun vaan rupee syömään enemmän ja energiataso nousee niin ajatukset kulkevat paremmin ja on voimaa taas yrittää ja oikeasti käsitellä asioita, nähdä taas elämän hyvät puolet ja kyetä edistymään.....se on totta, mutta tiedän että se kuulostaa väärältä. Minä ajattelin, että ongelmani ovat paljon syvempiä, ei kukaan näitä ymmärrä, ei tätä leipää puputtamalla paranneta.......mutta nyt kun katson taaksepäin niin nimenomaan syömällä (ja Oskarin avulla) olen saanut koko elämälleni uuden suunnan.
VastaaPoistaPaljon voimia sinulle <3 älä luovuta nyt! jos et jaksa/pysty itseäsi auttamaan, hakeudu ammattiavun pariin. Jaksele <3
Syöminen on se ongelma, joten on tosiaan ääri vaikeaa kuvitella se ratkaisuna. Valitettavasti se kuitenkin taitaa olla se avain terveempään elämään...
PoistaTällä hetkellä tuntuu miltein mahdottomalta tuntea iloa mistään muusta kuin siitä, että on ilta ja saa vaipua uneen - pelkään jokaista uutta päivää.
Sä olet edistynyt ihan hurjan hienosti. Minä toivon jonain päivänä pystyväni samaan. Kiitos. ♥
(Ja niin, odottelen sitä psykologi-aikaa... Tällä kertaa äitini ei sitä suostuisi perumaan, vaikka houkuttelisinkin...)
Voit luovuttaa ja näyttää samal olevas heikompi syömismörköö. Tai voit jatkaa taisteluu ja näyttää kuinka vahva ja rohkee sä oikeesti oot. Joskus tippuu pohjaan ,mut aina vaan noustaan, kun sitä tarpseeks haluu!
VastaaPoistaÄlä anna tyhmien pahojen ajatuste musertaa sua!!<3
Olet ihan oikeassa. Eikä tämä taistelu ole vielä ohi, päinvastoin. En voita heti, en ensimmäisellä yrittämällä enkä kertarysäyksellä, mutta lopussa tahdon voittaa syömishäiriön enkä antaa sen viedä minua mukanaan. Kiitos, kun uskot minuun. ♥ Kaikkea hyvää myös sinulle.
PoistaÄlä pyytele anteeksi! Et ole kellekään muulle mitään velkaa, kuin vain ja ainoastaan itsellesi! <3 Tarvitset tuhat miljoonaa voimahalia! <3 Olet ajatuksissa... <3
VastaaPoistaSe on vain niin vaikeaa itse tuntea ansaitsevansa hyvää kohtelua - edes itseltään. :( Kiitos sanoistasi, sinäkin olet minun mielessäni. ♥
Poista