sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Rikottu

Minä olin oksentamatta 23 päivää.

Eilisestä lounaasta asti olen kuitenkin deletoinut lähes kaiken. Halailen posliinia, enkä tiedä valuuko sinne enemmän itkua vai oksennusta. Otin nelinkertaisen annoksen laksoja, ja hetken aikaa luulin kuolevani. Enkä tiedä tuntuiko se enemmän lohdulliselta kuin pelottavalta.

Miksi? Petin itseni ja teidät. Tunnen pohjatonta vihaa ja epätoivoa, surua ja sanattomuutta.

Paino on alhaisempi kuin koskaan, enkä tiedä mitä teen. Kai minä nyt menen loppuun asti.

Energiatasoni on nollassa, stressitaso satasessa, itseinhoni määrä ei mahdu minkään sortin asteikolle.


Anteeksi.

12 kommenttia:

  1. Älä pyytele anteeksi, olen ennemmin ylpeä sinusta kuin pettynyt sinuun, olithan lähes kuukauden oksentamatta! Se on jo sinunlaiseltasi varmasti saavutus, kai. Aloita oksentamattomuutesi vain alusta, ei se haittaa, vaikka oksensitkin, tsemppiä parantumiseen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunlaiselleni...
      mutta niin, olet oikeassa. Pystyin tuohon ja pystyn siihen uudestaan.
      Kiitos. ♥

      Poista
  2. Nyt paljon paljon tsemppiä kehiin. Itselläkin on takana huonoviikko, mutta hei, huomenna on maanantai ja uusi viikko, uusi mahdollisuus.. Sun ei tarvi pyydellä anteeksi, vaan sun pitää olla todella ylpeä nuosta 23 päivästä. Nyt uutta yritystä kehii ja ruokaa mahaan niin että se pysyykin siellä!!!

    Jaksamisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei alkanut tämä viikko mitä parhaimmiten... Onneksi minulla on kai vielä mahdollisuus. Ja 23 päivää on hyvin, vaikka epäonnistuminen jättää aina suuhun pahan maun. Yritän uudestaan. Taas.

      Kiitos, tsemit sinullekin. ♥

      Poista
  3. Niin kuin muutkin sanoivat, nyt ei tarvitse pyydellä anteeksi. Se, mitä sun täytyy nyt tehdä, on aloittaa oksennuslakko uudestaan. Joudut aloittamaan oksennuslakon aina uudestaan ja uudestaan, niin kauan kuin se tapahtuu automaattisesti. Nyt ei ole aika luovuttaa, vaan suunnata katse uusiin koitoksiin!
    Pyydä, että haet apua. Kehosi voi pettää milloin vain. Olet jo nyt alipainoinen ja kaukana normaalista. Älä katoa. Voimia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Kai minä saan olla ihan ylpeä saavutuksestani: edeltävään aikaan nähden se todella oli hyvin. Ja vaikka nyt on mennyt pari päivää huonosti, tiedän sisimmässäni, että pystyn tuohon. Ja minä aion tehdä sen taas uudelleen, joka kerta edellistä paremmin, eikä ainakaan luovuttaen. Kiitos. ♥

      Poista
  4. voi sua :( elä pyytele anteeks, koita olla oksentamatta vielä pidempään kuin viime kerralla. Sun on _pakko_ uskoa että sun keho on tosi huonossa kunnossa. Olet aivan liian _laiha_!! vaikka sun on ehkä hankala uskoa sitä, se on totta. Sun kroppa voi pettää millä hetkellä hyvänsä, niinkuin Marikin sanoi.. Oot oikeesti todella avun tarpeessa. Nyt kaikki tsempit kehään ja syö, äläkä oksenna. ja ota se syöminen onnistumisena, älä epäonnistumisena!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai keho voi tästä minua kiittääkään, mutten vain kykene välittämään omasta terveydestäni kovinkaan paljoa... :( Miksi paino onkin tärkeämpi asia kuin terveys!? En tosiaan tiedä. Kiitos tsempeistä, niitä myös sinulle. ♥

      Poista
  5. Paljon sulla oli vähimmillään painoa?

    VastaaPoista
  6. voi ihanuus älä lannistu, takapakit kuuluu asiaan! voimahali <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kai ne takapakit on vain hyväksyttävä ja jatkettava matkaa. Halaus sinullekin, ihana. ♥

      Poista

Kuiskaa minulle sanoja.