Tämän päivän saldoa:
"Tätä menoa sä painat kohta 36 kiloa!"
Kiitos äiti. Laskit juuri tavoitepainoani neljällä kilogrammalla.
"Otatko suklaata? Keksiä? Piparia? Mustikkahilloa? Juustoa? Jogurttia?"
En.
"Mä haluan, että sä syöt nyt jotain makeaa!"
Otan käteeni neljä karkkia ja piilotan ne huoneeni laatikkoon.
"Otatko siihen päälle Oivariinia vai tuorejuustoa?"
Odotan, että äiti kääntää selkänsä. En kumpaakaan.
"Tämän lenkin päätteeksi voisi juoda glögiä. Sinä voisit juoda glögiä. Juo glögiä. Joisitko glögiä?"
Juon teetä.
"Ottaisitko vähän riisiä? Saanko leikata sulle ihan vähän tätä kanaa?"
En ja et.
"Laitoin sun parsakaaleihin tilkan öljyä."
ÖLJYÄ!!! Pidän sen itkupotkuraivarin sisälläni, lusikoin parsakaalit suuhuni ja poistun pöydästä ahdistusmöykky sisälläni, mutta hiljaa. En sano äidille mitään. Pakenen huoneeseeni. Ovenraosta kuulen äidin sanat:
"Olisi pitänyt pitää se psykologi aika. Pitää kai varata se uudestaan."
EIEIEIEI.
En tiedä mitä tehdä, en tiedä mitä teen. Syön, mutta lihon, paino ei laske. MIKSEI SE LASKE!?!? Meinaan oksentaa, mutta pidän pääni. Ei, en saa oksentaa. Jo seitsemästoista oksentamaton päivä. Vaikka tänään olen syönyt ihan LIIKAA, kiitos ÖLJYN. Yhteensä varmaan yli 1400 kaloria. En ole pitkään aikaan syönyt näin paljoa. Ja minä lihoan. Ja lihoan. Ja lihoan. Ja perheriita valuu keittiöstä kohti minun huonettani.
Minun ei koskaan pitänyt paljastua.
Mun mielestä olisi vain hyvä jos "paljastuisit" ja alkaisit saamaan ammati-apua koska ihan selkeästi olet sen tarpeessa, turha väittää vastaan. Sä tarvitset apua, sä et voi jatkaa noin tai sun keho pettää. Etkä sä sitä oikeasti halua, tiedän sen. Se on vain syömishäiriön ja masennuksen aiheuttama ajatus. Mä niiiin toivon että sulla alkaisi menemään paremmin, ihan totta <3 surettaa lukea kuinka huonosti sula menee :( Tai olihan tässä positiivistakin, olet ollut noin kauan oksentamatta! :) <3
VastaaPoistaPaaaaaaljon voimahaleja sinne, hang in there ♥
Tiedän, että apu olisi hyväksi, mutta kun sitä kipeimmin tarvitsee, käyttää kaikki keinot, jottei joutuisi ottamaan sitä vastaan. En ainakaan vielä pelkää kehoni pettämisen puolesta, mutta olet oikeassa: jos halajan elää, ei tätä menoa voi loputtomiin jatkaa.
PoistaJa niin, onneksi olen pystynyt olemaan oksentamattakin. Jotain hyvää edes.
Haleja takaisin, ihana. ♥
Toivon todella koko sydämestäni, että sulla alkaisi menemään vihdoin oikeasti paremmin! kaiken ahdistuksen jälkeen koittaa vapaus, jos vain alat parantumaan.
VastaaPoistaAmattiavulle on nyt kova tarve!
Voimia ihan hirveästi! Älä hajoa käsiin.
Ehkä parantuminen tosiaan olisi kaiken sen ahdistuksen arvoista, joka sen eteen pitäisi kohdata. Apua on kai tulossa, halusin sitä loppujen lopuksi itse tai en.
PoistaKiitos sinulle ihana Mari. ♥
miks laskisit muka neljällä kilolla vielä lisää sun tavotepainooo?!
VastaaPoistaSun äitis on kuoleman huolissaan susta ku sä vaan kuihdut!!!
Samaa sanon ku muutki, et sä oikeesti tartteeet apua NYT. Oot sun kirjotuksissaski pohtinu sitä, ni ehk se kertoo siitä, et jos vaan saisit sitä apuu, ni vois alkaa asiat sujumaa paremmi.
Tsemppii sulle . <3 : )
Äidin huolta on vaikea käsittää, kun hän ei todellakaan ymmärrä... Mutta ei kai siitä voi häntä syyttää.
PoistaEn minä oikeasti haluaisi laihduttaa, laskea tavoitepainoa ja kaikkea tätä sontaa. Mutten osaa enää muutakaan.
Kiitos tsempeistä, niitä myös sinulle. ♥
Kuule sä TARVITSET SITÄ APUA! Ihan oikeesti, oon todella huolissani susta :/
VastaaPoistaÄlä minusta liikaa huoli. :(
PoistaAhdistavaa:s Juttelepa äitis kanssa sh:sta, sillä tuo suunta on huono!
VastaaPoistaEhkä vielä joskus osaan kääntyä paremmalle polulle.
Poistaei se öljy paha juttu ole :) hyvä energian lähde, etkä sä pärjää ilman rasvaa!
VastaaPoistaJa samaa sanon kun muut, hakeudu hoitoon :) aloita sieltä psykologilta/lääkäriltä/terkkarilta....ja pyydä lähetettä sh-keskukseen tai johonkin avohoitoon. Hellitä perfektionismista hetkeksi ja keskity sun vointiin, elämään ja onnellisuuteen. Sun tilanne on paha, tarviit kaiken avun minkävaan saat :) ja sun äitis on vaan tosi huolissaan ja selvästi tahtoo auttaa sua, vaikkei ehkä osaakkaan.
Paljon tsemppii sulle!! :))
Tiedän, että kärsin rasvojen puutteesta, kun en niitä lähes koskaan missään muodoissaan käytä... :s
PoistaKiitos viisaista sanoistasi, yritän tosissani sisäistää ne.
Voimia myös sinulle, ihana. ♥
"kattokaa ku oon nii hyvä anorektikko!!!" lol mee höyheneen kirjottelee
VastaaPoistaOleppa sinä hiljaa.
PoistaEt pärjää yksin margareta. Sun keho ei kestä enää kauaa, oot vetäny sen ihan äärirajoille. Sun äiti on susta kamalan huolissaan. Toivon hirveesti että sulla lähtee pian menemään paremmin. <3 sä et oikeesti pärjää omillasi. Sä olet jo todella paljon alipainoinen. Tarviiit apua pian tai anoreksia vie sut mukanaan! :'(
VastaaPoista<3 johanna
Minäkin toivon parempaa, vaikka samalla luisun yhä syvemmälle. Mutta silti minusta tuntuu, etten ole anorektikko, en tarpeeksi sairas... :(
PoistaHalaus sinulle. ♥
36. mikä siinä luvussa on hienoa?
VastaaPoistaihan ohimennen; olen sinua monta vuotta nuorempi, ja painon tuon verran kun hoitoon jouduin. ja sydän oli pettää alta.
kaikkihan me olemme erilaisia elimistöä myöten, mutta pelottaa kuvitella, missä jamassa sinä olisit siinä painossa.
Ikävä kuulla, että olet ollut niin huonossa kunnossa. :( Eikä tuossa luvussa olekaan mitään hienoa, jos vähänkään käyttää tervettä järkeä!
Poista