Taivas hekumoi salamaväreitä ja syöksee saavikaupalla vettä. On pimeää ja äänet kuhertelevat aavemaisina kattojen yllä. Minä rakastan sadetta. Ukkosestakin pidän, kunhan se pysyttelee sen verran etäällä, että sähköt pysyvät tallella. Matalapaine painaa päänsärkyä ohimoilleni, mutten liioiksi välitä jomotuksesta. Niin, minä tosiaan rakastan sadetta.
Toivon, että sade pyyhkisi pois paitsi pölynorot hapesta, myös viime päivinä velloneen kehoahdistuksen pois mielestäni. Yhtäkkisesti peilikuvani on suurentunut vatsamakkaroilla ja leventyneillä reisillä. Parin sadan gramman olematon, väliaikainen ja normaali painonvaihtelu tuntuu salpaavan hengen. 43 kiloa, edelleen. Miksi se tänään on liikaa?
Kohta hamuan itseni ihmisen muottiin ja luovin tieni sadeverhon lävitse läheiseen ravintolaan. Kyllä, ravintolaan! Vieläpä parhaassa seurassa, omasta ehdotuksestani. Ja aioin syödä ihanan, ihanan pasta-annoksen! Haista paska, syömishäiriö! Aion nauttia ruuasta ja ihmisistä ympärilläni, enkä tahdo, en tosiaankaan tahdo tuntea ahdistusta. Kompensoinnin makua on ehkä hieman matkassa mukana, sillä ravintolaruoka kuittaa päiväni syömiset, mutta anyway. MINÄ MENEN RAVINTOLAAN!
Ukkonen on yltynyt tärykalvoja särkeväksi paukunnaksi ja taivaan salamaleiskunnaksi. Kamalan ihanaa. (Valovälkehdintää lampussani, hyvästi sähköt. Palaillaan, kun myrsy laantuu. Toivottavasti mielenrauhalleni on luvassa tyyntä.)
Voi, minäkin niiiiiiin rakastan sadetta ja ukkosta. Se puhdistaa ilman ja maan, mutta samalla antaa mahdollisuuden rauhoittua ja antaa ajatusten vaan olla. Mun kehoahdistusta se ei vie pois, mutta on ihanaa vain kuunnella sadetta ja antaa sen tuuduttaa uneen.
VastaaPoistaMuista, että olet hyvä juuri tuollais
...tuollaisena kuin olet. Pidän uudesta asenteestasi ja toivon, että pidät siitä kiinni. Taistele syömishäiriötä vastaan samalla tahdonvoimalla! Mä tiiän että sä pystyt siihen. Oot älyttömän vahva! <3
VastaaPoista(blogger vammailee ja jouduin jatkamaan erilliseen kommenttiin :D)
Kiitos kauniista sanoistasi. ♥ Usko itseeni - ja varsinkin omaan parantumismyönteisyyteeni - on toisinaan kovalla koetuksella, eikä olo monina hetkinä todellakaan ole vahva. Mutta ehkä minä pystyn tähän.
PoistaHyvä! :) mäkin tein vähän aikaa sitten ton, että ehdotin ihan ite, että mennään ravintolaan! Kunnolla syömishäiriön turpaan vetämistä ((=
VastaaPoistaYmmärrän ton, että tekee mieli kompensoida ravintolasyömisiä, mutta se ei ole tervettä, eikä edes tarpeellista. Ravintolassa syömisen jälkeen olo ehkä on vähän pallo ja ruoan kalorit ahdistaa, mutta älä silti jätä syömättä ennen ravintolaan menoa tai sen jälkeen. Syö vaikka kevyemmin, jos se helpottaa oloa, kehon on hyvä saada ruokaa tasaisesti :)
Todellakin! Just se, että on itse vielä ehdotuksen takana, vetää kyllä syömishäiriötä turpaan ihan 6-0.
PoistaTuntui, että lähestulkoon pyörin paikasta toiseen ravintolareissun jälkeen. Kotiin päästyä oli ihan pakko käydä makuullekin. Mutta toisaalta, olin kyllä ihan täynnä, mutten missään ähkyssä. Oli virheveto stepata vaa'alla heti ruoan jälkeen, vaikkakin osasin onneksi suhtautua kohonneeseen lukemaan luonnollisena. Lihomispelkoja on kyllä vaikea pitää hallinnassa. :/
Kiitos kommentistasi ihana. ♥