maanantai 28. heinäkuuta 2014

Vastauksia osa 1: Minä

Myönnetään, aikaa venkslahti aivan valtavasti ennen kuin sain - tai edes muistin - kysymyspostauksen jääneen lojumaan. Kysymyksiä olikin tullut ihan huima määrä, ja vastaaminen verottaa aikansa. Kysymyksiä ja vastauksia on vaikea luokitella järkevänlaisesti, selvä jako syntyi vain Minä-osioon. Tässäpä siis hieman minusta. Seuraavaksi luvassa sekalaisia kysymyksiä ja vastausvihellystä ilman hienosäätöistä jaottelua. Syömishäiriöön liittyvistä kysymyksistä teen oman postauksensa.

Luonteenlaatu, ulkonäkö ja tyyliseikat

 
Minkälainen olet luonteeltasi?
Oikeasti, pohjimmiltani olen aika hupsu. Sairauden takana on tyttö, joka nauraa paljon, heittää huonoa läppää ja liikakäyttää sarkasmia. Olen aika juro ja vähän vetäytyväkin, mutta silti nautin kohtuullisissa määrin ihmisten seurasta. Loukkaannun ja suutun aika helposti, mutta toisaalta osaan myös antaa anteeksi. Olen temperamenttinen ja voimakastahtoinen, enkä siedä pomottelua (mutten sitä harrasta myöskään itse). Pidän siitä, kun voin ilahduttaa toisia ihmisiä. Viihdyn kotiseinien sisällä lökövaatteissa, kaivaten kuitenkin kalenteriini täytettä. Innostun extempore-ideoista ja uusista asioista.

Mitkä on sun parhaat luonteenpiirteet? 3 hyvää asiaa itsessäsi?
Luovuus ja toisista välittäminen. (+ kyky lukea toisia ihmisiä)

Milloin olet onnellisimmillasi?
Silloin, jos kaikki on ihan hyvin.

Millainen olet, kun olet onnellinen? (Ja miten se näkyy käytöksessäsi?)
Iloinen, hymyileväinen ja hyväntuulinen.

Millainen olet, kun olet surullinen? (Ja miten se näkyy käytöksessäsi?)
Sulkeutunut ja kiukkuinen, pienipuheinen ja tiuskiva.

Mitä asioita inhoat?
Syömishäiriötä, ahdistusta, itsekkäitä ihmisiä ja maailman pahuutta.

Oletko aina ollut se kiltti naapurin tyttö?
Tällä taidetaan tarkoittaa luonteenpiirrettä? Hmm, vaikea vastata. Niin kuin sanottu, olen hyvin temperamenttinen ja voimakastahtoinen ihminen, joten tietynlaisesta kiltteydestä huolimatta en ikinä ole oikein sopinut naapurin tyttö-muottiin.

Mitkä on mielestäsi parasta sun ulkonäössä?
Vaikea kysymys, johon on hyvin hankala vastata, sillä heikoimpina hetkinä en näe osaakaan itsestäni edes siedettävänä. Ehkä pidän ruumiinrakenteestani, joka on luonnostaankin aika siro. Hiuksiini minulla on viha-rakkaussuhde.

Onko sinulla pitkät hiukset?
 Puolipitkät.

Miten laitat hiuksesi normaalisti?
Näytän niille hiusharjaa. Jos panostan, saatan käyttää jopa lakkaa. Kiharapörrö taipuu miten on taipuakseen, ei siinä kemikaalit paljoa auta.

Miten pukeudut?/ Minkälaisia vaatteita käytät?
Pukeudun miten milloinkin. Pidän muodista, mutta vaatevalinnoissa kuljen omia polkujani. Tykkään räväyttää, onnistuen joko hyvin tai hyvin huonosti. (; Kaipaan vaatteisiini väriä, asennetta ja persoonallisuutta, mutta kyllä niitä perusrättejäkin löytyy.

Miten luonnehtisit tyyliäsi? 
Persoonallinen.

Lempivaatteesi?
Ei minulla ole yhtä tiettyä lempivaatetta. Toisaalta pidän hyvin suunnitelluista asukokonaisuuksista, toisaalta taas pehmeistä ja ylisuurista kotivaatteista.

Menneisyys ja tulevaisuus

Mikä asia tekee sinut juuri tällä hetkellä onnelliseksi?
Perhe. Ja se että juuri nyt minulla on Toivoa ja Uskoa parempaan.

Mikä asia teki sinut onnelliseksi 10 vuotta sitten kesällä? (saa heittää veikkauksia, jos ei muista. ;) 
Veikkaamisen puolelle menee! 10 vuotta sitten minut teki varmaankin onnelliseksi silloinen paras ystäväni ja hänen kanssaan vietetty loma (olimme kuin paita ja peppu).

Lempiruokasi lapsena?
Spaghetti ja jauhelihakastike!

Lempi lastenohjelmasi pienenä?
Muumit.

Unelmoitko naimisiin menosta?
En ole vielä niin pitkällä suunnitelmissani. Ehkä.

Millainen olisi hääkakkusi?
En todellakaan ole miettinyt tätä, mutta sanotaan nyt, että se olisi upea (ja hyvänmakuinen).

Mitä työtä tahtoisit tehdä tulevaisuudessa?
Se pysyköön blogin puolella salaisuutena. Jotain kirjoittamiseen liittyvää kuitenkin.

2 kommenttia:

  1. Olipas kiva tietää susta uusia asioita! :>

    VastaaPoista
  2. Lueskelin tuossa yks päivä sun vanhoja postauksia, ja tuli mieleen yksi postausidea. Huomasin, että olit saanut myös muutamia aika ilkeitä kommentteja. "Oot tyhmä", "mikset vaan syö", "tajuatko että satutat läheisiäsi". Muistan , että ainakin taannoin (juuri minun yläaste- ja lukioaikanani) oli vallalla käsitys, että itsetuhoisuus on pelkkää säälittävää huomionkerjäämistä, eikä sitä pidä ottaa tosissaan. Tätä mieltä olivat paitsi ikätoverit, myös usein opettajat sekä oman kouluni koulukuraattori. "Tuo kuuluu tuohon ikään, kyllä se siitä taas." Voisit siis kyhätä jonkun päivityksen siitä, miten syömisongelmiin suhtaudutaan ja millaisiin asenteisiin itse olet törmännyt. Ilkeät kommentit nyt olivat aikalailla vähemmistössä, mutta niitä on, puhumattakaan sitten siitä, mihin törmää netin tuolla puolen. Sitäkin mietin usein, mitä ilkeille kielille oikeasti voi vastata. "Tajuaks että satutat tolla käytöksellä perhettäs" - "No älä!"

    VastaaPoista

Kuiskaa minulle sanoja.