Tästä tulee paranemisblogi

Minä en tahdo surullista loppua, vaan selviytymistarinan. Sellaisen tulevaisuuden, jonka valossa historiastani tulee pelkkä polku, joka aikoinaan täytyi kulkea.

Kaikki on edelleen ristiriitaista ja vaikeaa, mutta kokonaisuudessaan minulla menee paremmin kuin pitkään aikaan. Tiedän, että toimintani on hamuilua mukaparantumisen ja aidosti terveen toiminnan välimaastossa, mutta juuri tällä hetkellä en jaksa välittää. Pääsin (okei, lähdin...) päiväosastolta yli kuukaudenpäivät sitten ja lähdin elämään. Tuntui oikealta ottaa vähän etäisyyttä blogiin, sillä kaikesta kirjoittamisen tuomasta avusta huolimatta on tänne painettu mustejälki pääosin surusuusävytteistä. Siksi päätin, että tästä tulee parantumismyönteinen blogi. Se ei ole lupaus suuntaan tai toiseen, mutta se kertoo siitä, että olen kiinni elämänreunassa. Voi, minulla on niin paljon kerrottavaa! Tulen kuulumisturinoimaan vielä tänä iltana, en vain tiedä mistä aloittaa...