Pakkasilman kiehkuroita hupussa, viimaa poskipäillä ja sinertävää kylmyyttä sormissa. Loskaisen lumen lakaisemaa kaupunkimaisemaa, vetten varassa kulkevaa hyytävää tuulta. Kulttuuria ja ostoskasseja, kahviakin. Muttei ruokaa.
Aamiainen, yhdeksän tuntia sosiaalista olemassaoloa, iltaruoaksi parsakaalia. Tee kihelmöi kurkussa, tuntuu hyvältä. Materialismionnellisuutta, varoivaista, pinnallista hyväntuulisuutta. Hetkessä elämistä, unohtamista ja naurunryppyihin hukkumista.
Mutta vaikka kuinka yritän, minä muistan. En vieläkään tiedä, pidänkö nälän tunteesta vai en. Mutta vain vatsani kurniessa oloni on turvallisempi. Kunnes tietokoneen näyttöruudun sijaan keskitynkin keskivartaloni poimuihin.
Läski.
voin kuvitella nää "poimus" joista saat just just kiinni sormen päilläs. Idiootit anat oikei rutistaa vatsaansa kasaa istuessaa ja ovat" läskejä" (sori ilkeä ilmaisu) Tuuppa tänne ja ota kaksin kourin käsi näist makkaroist. Et pitäis enää sen jälkee ittees läskinä ;)
VastaaPoistaAuts. Usko tai älä, minulle tämä on todellisuutta. Tällaiset kommentit murentavat ihmisarvoni olemattomiin. Toisaalta, eipä sitä ollut kommenttiasikaan ennen pahemmin jäljellä. Joten saat anteeksi.
PoistaMiks mun kommentti sun ihmisarvoas laski?
PoistaSanoin sori (anteeksi) mun ilkeää ilmaisua, mutku se on niin hermoi polttavaa ja kamaln surullista, miten syömishäiriö sokasee siihe sairastunutta, varsinki esim justki anorektikot. Poimut ihmisten vatsas,,, jos niit ei olis _sä et vois liikkuuu_ jokainen kehon osa tarttee ihosta venymisvaraa!!
Myöskään "haukkunu" yksistään sua, vaa kirjotin monikos anaT .
Mä todellaki viel pahoittelen mun töksäytyst, mut ku aina ei kiltit ja pehmeet lauseet vaikuta mitenkää, ni pitää joskus kovemmin sanoo, et jos ehk sitte ees vähän järjenkellot sois päässä?
Ainii viel sitä, et, et sä oo ainut jolle sanoin "pahasti" . Oon viime aikoina pyrkiny kommentoimaa muidenki vastaavanlaisii teksteihi joita ny harvakseltaa tulee vastaan.
PoistaMua kuolettaa ihmisjärkie sokeus...:(
Voi..
VastaaPoistaKoita ymmärtää, että aliravitsemus saa sut näyttämään ''läskiltä''.
Mitä laihemmaksi kuihdut, sitä tyytymättömämpi olet itseesi ja kehoosi. Sairaus haluaa aina vain lisää ja lisää, sille ei riitä mikään.
Täytyy itse vain tehdä päätös parantumisesta, ja alkaa toimia sen mukaan. Sun on parannuttava, koska kuten mulle on sanottu: ''me ollaan sairastuttu, koska me ollaan tarpeeksi vahvoja parantumaan.''
Olet vahva. Et välttämättä huomaa sitä nyt, mutta kun olet parantunut, huomaat että olet todellakin vahva. Vahvempi kuin monet muut. Olet rikkaampi kuin monet muut, koska sulla on henkilökohtainen selviytymistarina. Olet onnellisempi kuin monet muut, koska osaat iloita arjen pienimmistäkin asioista.
Sun kehonkuva on vääristynyt. Mutta sen saa muuttumaan taas normaaliksi. Syöminen on tässä suuressa asemassa. Kun keho ja ennen kaikkea aivot saavat energiaa, myös kehonkuva alkaa realistisoitumaan. Lisäksi mulla on auttanut keskustelut ja harjoitukset fysioterapiassa ja keskustelut oman tapaajani/omahoitajani/terapauttini (riippuen, missä olen ollut) kanssa.
Pyydän (ties kuinka monennen kerran) hakeudu avun piiriin.
Voimia! Usko itseesi, usko huomiseen, usko elämään. <3
Totta. En tule olemaan tyytyväisempi, vaikka paino putoaa. Mikään ei koskaan riitä.
PoistaHaluan haluta parantua.
Kiitos Mari. ♥