Katson netistä luisevia kuvia ja katson terveitä kuvia. Haluaisin haluta näyttää elinvoimaiselta, iloa sisältävältä ihmiseltä. Mutta ollakseni täysin rehellinen, en halua. Minun pitää voida tuntea luita ja kylmyyttä, jotten huku ahdistukseen. Siitäkin huolimatta, etten enää usko tämän tuovan minulle minkäänlaista onnellisuutta.
Kaikki on taas niin sekavaa, etten osaa selittää. En edes itse miellä omaavaani kummoista halua parantua. Mutta oikeasti, jossain syvällä sisimmässäni minä tahdon, tahdon, tahdon parantua. Ja haluamisen haluamisestahan se kaikki lähtee? Haluanhan minä???
 | |
| Tässä on iloa. Ei läskiä, ei yhtään, mutta onnea senkin edestä. |
Haluat. Haluut olla onnellinen.
VastaaPoistaMäki haluun olla onnellinen. Käyn joka päiväst keskusteluu mun pääni kanssa, et mikä sen onnnen tuo. Kaikki läskit mätöt jotka tuo hetken mielihyvää ja sit vihaa lihomisest? vai Näännyttäminen ja kuolema väsymykses liikkuminen? Vai terveellisesti syöminen ja energisesti nauttii liikkunnast, ja muutenki saada paremmi puhtii kaikeen?
Saisitpa roheukkeutta mennä terkkarille, ja vaan läjäyttää, että _sä_tarvitset_apua_
YLeensä syömishäiriön syy on jossai paljo syvemmäl. Sen ku löytäis ni asioihin ois paljo helpompi vaikuttaa..
Tää, että sä haluisit haluta parantuu kertoo, et kyl sul on jossai siel sisällä sitä ihmisarvoo, jota tunnet ;) muuten et haluis haluta parantuu
♥
Onni on niin vaikea asia. Onnellisuus on niin monimutkaista. Mutta vastaus kummankaan saavuttamiseen ei ole syömishäiriö, se lienee varmaan.
PoistaOlet oikeassa, kumpa saisinkin kyseistä rohkeutta...
Kiitos kommentistasi, paljon voimia myös sinulle. ♥
On hienoa, että haluat haluta parantua. Se on jo yksi askel. Mutta tarvitset ne loputkin askeleet. Sun täytyy haluta parantua. Älä lisää siihen lauseeseen enää sitä toista haluamista. Mutta tuo haluamisen haluaminenkin riittää vallan mainiosti, jos siihen uskoo koko sydämestään.
VastaaPoistaItse asiassa mä en ole koskaan halunnut parantua. Mutta olen haluanut elämältäni jotain muuta kuin anoreksian, ja se riittää. Olen halunnut alkaa rakentaa elämääni uudelle, tuntemattomalle mantereelle, onnellisuudelle ja terveydelle. Haluan toteuttaa unelmiani. Ja unelmiin ei mahdu syömishäiriö, vaikka sitä yrittäisi kuinka sinne tunkea.
Pyydän, hae apua. Me voidaan täällä kirjoittaa sulle, auttaa sua. Mutta konkreettinen apu tulee hoitopuolelta.
Voimia! <3
''Onnen salaisuus on vapaus… Ja vapauden salaisuus on rohkeus.'' (Thucydides)
Tiedän, etten voi pienin etananaskelin marssia koko sitä pitkää matkaa elämään. Mutta haluaminen on lähtöviivan ylittämistä oikeaan suuntaan. Ehkä loput haluamisen palaset liittyvät matkaan mukaan ja kiihdyttävät tahtia. Toivon niin. Vaikkei toivominen yksinään riitä.
PoistaOnneksi olet ulottanut unelmasi syömishäiriön ulkopuolelle, ansaitset kaikkea hyvää ja ihanaa. ♥ Kiitos.
Puit sanoiksi just sen mitä ite oon hakenu kauan: haluaisin haluta parantua
VastaaPoistatiedän,ettei tämä tuo onnea, tiedän, ettei hoitoa vastaan tappeleminen johda mihinkään, tiedän,miten paljon nauttisin elämästä ilman tätä
mutta silti... silti tyydyn siihen "onneen" mitä saan kun vaa'an luku pienenee, luut näkyvät selvemmin ja vaatteet käyvät isoiksi
tämä on kylmyyttä,ahdistusta,itseinhoa,toivottomuutta,vaarallista
vastapainona olisi lämpöä,onnellisuutta,tyytyväisyyttä itseensä, terveyttä
voi kun osaisikin haluta sitä...
Ymmärrän tuon tunteen... Haluaisin osata sanoa jotain järkevää, mutta kuvailemasi olotila on hukuttava, melkein sanaton. On pelkkää negatiivista tunnekirjoa.
PoistaKyllä sä pystyt haluamaan sitä. Ei luovuteta.
On vaikeaa ja ahdistavaa päästää sairaudesta irti, mutta sitten kun lähdet kunnolla yrittämään parantumista toivot, että olisit tehnyt sen jo kauan aikaa sitten. Itse toivon, että olisin aloittanut paranemisprosessini jo yli 5 vuotta sitten....nyt itkettää, että niin kauan heitin hukkaan syömishäiriön takia.
VastaaPoistaPaljon tsemppiä <3
Sitä elää niin päivässä, hetkessä, ateriassa, ettei tajua, kuinka syömishäiriö niittää elämästä paitsi yksittäisiä päiviä, myös niistä kutoutuvia kokonaisuuksia... Minuakin itkettää, kun mietin kaikkea sitä menetettyä ja syömishäiriön likaamaa. Siksi yritän olla miettimättä, vaikkea se todellisuutta muutakaan.
PoistaKiitos, tsempit myös sinne. ♥
Koita jaksaa <3 kuten sanoit, elämän ilon saa vain parantumalla. Sun pitää vaan päättää ottaa askeleita terveempään, tuntemattomaan elämään. Tsemppiä ihana!
VastaaPoistaKoitan jaksaa, koitan yrittää. Vaikka se on vaikeaa. Kiitos. ♥
PoistaLuin viikko taaksepäin viisi vuotta vanhoja päiväkirjojani. Olin jo silloin näyttämässä jonkinlaisia merkkejä syömishäiriöstä. Sinä hetkenä tajusin, että olen saanut tarpeekseni siitä paskasta.
VastaaPoistaElämä tuo eteen paljon kauniimpia ja parempi asioita, mutta syömishäiriö tuppaa aina astumaan eteen. Jää jäljelle pelkkää paskaa.
Uskon että sinäkin olet saamassa tarpeeksesi syömishäiriön kivusta, surusta ja koko helvetistä.
Syömishäiriö ei tuo onnea vaan terveys tuo avaimet onneen.
Syömishäiriö ei tosiaan tuo mitään hyvää. Miten siitä sitten onkin niin suunnattoman vaikeaa päästä irti? Miksei terveyttä voi vaan valita, vaan pitää myös tehdä konkreettisia valintoja, ei kuunnella sairautta...
PoistaMutta kysymyksissä vellominen ei auta. Mittani syömishäiriön suhteen alkaa tosiaan olla täysi.
On todella hienoa kuulla, miten olet kokenut tuollaisen parantumishalun elämyksen, jos sitä niin voi nimittää. Minäkin koen yksittäisiä hetkiä ja läpikäyn ajatuksia, joiden aikana parantuminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, mutta sitten... uppoan uudestaan.
herranjumala nainen sä olet laiha. enkä tarkota tätä hyvällä, vaikka haluaisin.
VastaaPoistaNiin, no, omiin silmiini peilikuvani on iso. Mutta kiitos rehellisyydestäsi.
PoistaTottakai sä tahdot parantua! <3 Vaikka usko paranemiseen ajoittain horjuu, niin pyri pitämään kiinni ajatuksesta että sä tulet vielä voittamaan! Tulevaisuudessa sua odottaa vaikka mikä ihana asia, kunhan selätät syömishäiriön ensin! :)
VastaaPoistaTsemppiä <3
Mä en aio päästä halusta parantua irti, vaan pidän siitä kiinni ja revin luokseni niin kauan, kunnes haluan vain parantua.
PoistaKiitos. ♥ Voimia myös sinulle, ihana.
Hieno ajatus, jos haluat parantua :) Se on ensimmäinen askel kurjalla ja rankalla matkalla. Se matka kannattaa vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Sillä matkalla tutustut ittees, huomaat asioita, sun silmät avautuu. On kuin poistaisit maailmaaväärentävät lasit silmiltäs. Joudut kohtaamaan syömishäiriö-mörön mut huomaat sen vähitellen hiipivän pois...mut mörkö ei lähde ellet sisimmissäsi halua parantua. Paljon voimia <3
VastaaPoistaSä olet varmaan ensimmäinen blogimaailmassa törmäämäni ihminen, johon voin samaistua täysin. Sanasta sanaan. En tajua miksen ole löytänyt blogiasi aiemmin, miksen ole lukenut tekstejäsi aiemmin.
VastaaPoistaOlet tällä hetkellä hurjasti näitä tekstejä pidemmällä - ainakin siltä tuntui tosi nopean (pinta)vilkaisun jälkeen - ja sinua voi varmasti ahdistaa, että kommentoin yli vuoden vanhoihin teksteihin. Ei syömishäiriöinen halua muistella aiempia aikojaan, koska katkeransuloinen kateus aiempaa laihuuttaan kohtaan nostaa päätään, ja se on kiellettyä.
Mutta jos sua yhtään helpottaa tietää, niin sä et ole yksin.
Voi varmasti kuulostaa järkyttävältä, mutta mua helpottaa tietää, että en ole ihan yksin näiden tuntemusten kanssa.
Hirveästi tsemppiä ja vointeja eteenpäin! Tulen nyt enemmän seuraamaan matkaasi :)