sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kun hymykulissit kaatuu, kuolen niiden katveeseen

Tämä viikko on ollut ehkä tähänastisesti vaikein. Eikä edes mitään ehkää lieventämään kamaluuden terää, tämä viikko on ollut yhtä helvettiä ja minä olen aivan poikki.

Palailen kuulumis- ja vastauspostausten muodossa myöhemmin, sitten kun olen tarpeeksi ehjä kertomaan siitä kaikesta, joka minua on nyt rikkonut.

Huomenna on maanantai. Seuraavalla vuorokaudella on kolkko kaiku: päiväosasto. Ei enää, minä pyydän, vaikkei mikään ole paremmin. Päinvastoin.

8 kommenttia:

  1. Kaikki muuttuu paremmaksi, kunhan jaksat taistella onnellisemman elämän puolesta.
    Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  2. Voi ei... Voimia sinulle kovasti! Tsemppi haleja! Meno on välillä hurjan mäkistä, mutta kyllä se välillä tasoittuukin. Lupaan sen <3

    VastaaPoista
  3. Laitoin sinulle sähköpostia, käy kurkkaamassa, kun siltä tuntuu!

    VastaaPoista
  4. :(( kurjaa, et on menny entistki huonommi... noh, mut älä muserru! Voimii! Joskus on raskaimpii aikoi, mut ne menee kyl ohi, ja joku päivä se tuskanen paremman huomisen odottamine kyl palkitaa:]
    tsemppiä♥

    VastaaPoista
  5. Postaisitpa sä useemmin :(

    VastaaPoista

Kuiskaa minulle sanoja.