sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Hurjan hiljaa aikana hurjan kurjuuden

Anteeksi, etten ole päivittänyt. Kun mitään ei tapahdu, mutta samanaikaisesti tapahtuu liikaa, kun on pelkkää huonoa, ei sitä tahdo kirjoittaa, muistaa, kertoa kenellekään.

Paino nousee. Ahdistus kasvaa. Elämä murenee.

Minulla on kolmen viikon kuluttua aika nuorisopsykiatrian syömishäiriön päiväyksikön hoito-arvioon. Ja ainut ajatus, joka rummuttaa takaraivoa, on se, että minun on laihduttava. Neljäkymmentäneljä kilogrammaisena olen huono syömishäiriöinen, en laiha laihiskaan. Vaa'an luvut kasvavat, vaikka ruokamäärät pienenevät. Se pelottaa ihan hurjasti. Jos minut pakotetaan syömään enemmän, paisunko hetkessä kymmeniä kiloja? Kaikki puhuvat painonnoston vaikeudesta ja takapakeista. Minä säännöstelen kaloreita ja kerrytän silti vyötärörengasta.

Olin melkein kolme viikkoa oksentamatta. Sen jälkeenkin olen halaillut pönttöä vain muutamia kertoja. En haluaisi oksentaa, mutta lihomisenpelko pakottaa minut kumartumaan posliinin ylle.

Haluaisin jutella teille enemmän. Ehkä otan muutaman päivän sisällä itseäni niskasta kiinni ja vuodatan ahdistusmöykyn näppäimistölle. Siihen asti, heihei. Voikaa paremmin. Ja kiitos edellisen postauksen kommenteista. Kiitos.

4 kommenttia:

  1. Onnea oksentamattomuudesta! :)
    Ihanaa kun tulit takas! <3

    VastaaPoista
  2. Olen kanssasi melko samassa tilanteessa. Itse olen painon saanut laskuun lähinnä paastopäivillä (alle 200 kcal) mutta liian usein paasto menee pipariksi aliravitsemuksen ja ahmintahimojen seurauksena. Voimia sulle, syömishäiriön aiheuttamien pattitilanteiden sietämiseen ja ratkaisemiseen!

    VastaaPoista
  3. Olet säästöliekillä. Kehosi kerää kaiken energian, minkä se vaan saa käsiinsä. Elimistö ei pysty olemaan loputtomiin aliravittu ja alipainoinen. Hyväksy tosiasiat, se helpottaa elämässä kummasti. :)
    Jatka oksentamattomuutta, oksentaminen ei auta sua mitenkään.
    Laihdutuskaan ei auta. Vai voitko vannoa mulle sen oikeasti koskaan auttaneen?
    No mikä sitten auttaa? Paraneminen, ja siihen vaaditaan syömistä, painon ja kehon toimintojen normalisoitumista. Sitten vasta ajatukset pystyvät paranemaan, ja sulle tulee hyvä olla.
    Tsemppiä! <3

    VastaaPoista

Kuiskaa minulle sanoja.