Hei. Kolme hiljaista kirjainta kihartuu tietokoneen näytölle ties kuinka monennetta kertaa. Sitten tulee hiljaisuus, sanattomuus, kykenemättömyys puhua. Olen pahoillani joillekuille aiheuttamastani huolesta. Ei tarkoitukseni ollut kadota. Pikemminkin kadotin kuluneet kolme viikkoa. Hui. Aika vain... meni.
Ylioppilaskoe on takana. Helpotuksen sijaan sisälläni jurnuttaa loputon levottomuus arvosanasta. Pakko onnistua. Koulumenestykseen kohdennettu perfektionismi ei kuitenkaan ole mitään painoon liittyvien asioiden rinnalla. Minä olen syönyt vähän, hyvin vähän. Ja silti olen lihonut. En ymmärrä. Vaa'alla ravaaminen on itkunsekaista sekoamista. Kuinka minä voin painaa 44 kilogrammaa!? En ymmärrä enkä halua ymmärtää. Syön 800 tai 1000 kaloria, liikun ja lihoan. Syön 1500 kaloria ja lihoan. Mitä oikein tapahtuu!? Ahdistus on sanoinkuvaamatonta.
Minulla on lääkäriaika viikon päästä maanantaina. Äiti kyttää syömisiä ja huolehtii, pahoittaa mielensä ja on raivostuttava, toisinaan sietämätön. Minä olen äkäinen, ahdistunut, lihava kiukkupussi. Mikään ei onnistu. Ei koulu (olen linsannut enemmän kuin koskaan), ei työt, ei ystävyyssuhteet, ei perhe-elämä, ei itseni kassassapito... Kestäisin tämän kaiken, jos vaa'an luvut olisivat toisinta parin viikon takaisesta. Ihan oikeasti, mistä tämä voi johtua!? Miten minä voin lihota pienillä ruokamäärillä, kun liikuntakin on lisääntynyt!
Oksentaminenkin on vähentynyt hurjasti. Olin kymmenen päivää kumartumatta pöntön ylle putkeen, nyt on meneillään viides oksentamaton päivä. Ja silti lihoan.
Ja sekoan.
Ja tahdon ihan oikeasti kuolla.
Olen pahoillani. Ensin istun hiljaa, piilotan ja piiloudun olemassaololtani, ja nyt kaikki, mitä kykenen teille kertomaan, on se, että olen lihonut. Ja sekaisin.
Säästöliekki? Kuitenkin, on oikeasti hyvä, että painosi on noussut.
VastaaPoistaJoskus sun kuitenkin olisi se kohdattava -- tai sitten et kohtaisi yhtään mitään, käsitäthän.
Sun elimistö on nyt yhtä sekaisin kuin sun mieli!
VastaaPoistaElimistö ei ole luotu kitkuttelemaan alhaisissa lukemissa. Sä teet koko ajan hallaa kehollesi. Se haluaa turvata välttämättömät ruumiintoiminnot, ja siksi voi tuntua, että se kerää jokaisen murun.
Mene lääkärille sillä asenteella, että kerrot oikeasti, että sulla on ongelmia. Sä et voi kierrellä totuutta: sulla on syömishäiriö, johon täytyy saada nyt hoitoa.
Toivon sulle kaikkea hyvää, Margareta.
Elämä on kaunista, kun sitä alkaa katsoa oikeasta kuvakulmasta. :)
Voimia! <3
Sun elimistö on ihan sekaisin. :( kerro siellä lääkärikäynnillä KAIKKI! Sä tarvitset apua.
VastaaPoistaVoimia tosi paljon <3
Toivon, että pystyt ottamaan sulle tarjotun avun vastaan. Se on luultavasti ainoa tapa päästä eteenpäin tästä tilanteesta. Anna elämälle mahdollisuus!
VastaaPoistaOnneksi sulla on toi lääkärikäynti sovittuna. Voimia. Saat apua, jos vain pyydät, varmasti saat. (Hienoa muuten, ettet ole oksennellut.)
VastaaPoista^^Samaa mieltä muittenkaa :3
VastaaPoistaPärjäile!<3
Mari sanoikin jo kaiken oleellisen... Toivon niin sinulle voimia! Pyydä apua, tarvitset sitä! Ja todellakin ansaitset terveen elämän... <3
VastaaPoistamuista että äitis tarkottaa ihan vaan hyvää, se haluu sun parasta, eikä taho että sä kuihdut pois. Kukaan meistä ei halua! hyvä että sulla on se lääkäriaika, koita purkaa kaikki sille lääkärille. sano kaikki rehellisesti. sitten varmasti helpottaa. saat apua. pääset matkalle onnellisuutta kohti.
VastaaPoistapaljon tsemppiä oikeesti Margareta.. oot tärkeä <3 :')
Muutama muuki tais kirjottaa, et sulla taitaa olla kuule nyt paha säästöliekki päällä. Kaikki mitä syöt lähellekkää normaalin ihmisen verra eli yli 1500 jämähtää _nesteenä_ sun kehoos(se ei oo pysyvää läskiä) JOS sä ennen sitä ja jälkee jatkat 800 kalorin kituttaamisil. Jos söisit esim 1500-1700kcal sen muutaman viikon-kuukaude ni saattasit saada aineenvaihduntas uudestaa käyntiin.
VastaaPoistaMust ainaki on super hienoo, ettet kuitenkaa oo sortunu oksuilee liikaa! Se on hienoa! :]♥ Sun pitää nyt vaan rauhottua ja kasata ittees . Olisitko valmis syömään muutamia viikkoja normisti ja tavotteeks saada aineenvaihdunnan takas käyntii, uskaltaen kohdata kohonneen luvu vaa'as nesteiden takii.....vai jatkatko samalla hullunmyllyllä junnaten paikallaan..?
Tuli viel sitä mielee, et toi loputon ylistressaamine koulustaki saattaa vaikuttaa siihe viel pahemmi, et sun keho kerää kaiken itseensä vaik meetki hurjilla miinuskaloreil..:(
Poistatosi tosi paljon voimia, älä luovuta vielä! parempia aikoja on tulossa, tuskakin on ohimenevää! halaus<3
VastaaPoista